Hit The Tone! Tame Impala ja syntetisaattorit

Kevin Parker: viimeinen psykedeelinen paimen

Kuka?? Kevin Parker, Tame Impalan laulaja! Itseasiassa hän on Tame Impala. Tämä austraalialainen yhden miehen projekti/bändi julkaisi ensimmäisen LP:n Innerspeaker (2010, Modular) vuonna 2010. Vaikka arvostelut olivat positiivisia, tietynlaista halveksuntaa oli havaittavissa. Puhuttiin, että levy imitoi liikaa The Beatlesin Revolver -albumin soundeja ihan kuin se olisi huono asia! No, yhdeksän vuotta myöhemmin kukaan ei enää epäile Kevin Parkerin neroutta ja sitä, että Tame Impala on tullut jäädäkseen.

Parkerin kahdella muulla julkaisulla Lonerism (2012, Modular) sekä Currents (2015, Modular) ja myös muissa projekteissa, kuten Pond, Melody’s Echo Chamber, Lady Gaga tai Rihanna, Parker on kehittänyt soundin, joka sekoittaa klassista psykedeliaa (Beatlesin Revolverin lisäksi myös neo-psykedeliaa ja psykedeelistä poppia, kuten The Byrds) R&B:n, hip-hopin ja urbaanin musiikin elementeillä. Tulos on lyömätön ja me aiomme nyt analysoida sitä tässä artikkelissa.

Miltä psykedelia kuulostaa vuonna 2019?

Itseasiassa se kuulosta siltä miltä Kevin Parker haluaa sen kuulostavan. Kuten sanoimme aiemmin Parkerin soundi voidaan summata miksaamalla klassisia piirteitä nykyaikaisilla kuorrutuksilla (sekä valtavalla sävellystaidolla tietenkin). Kevin sanoo: “Elektroninen ei ole rokin vastakohta“. Tämän lauseen kuullessaan voi ymmärtää paremmin yllä olevan kaltaisia kuvia, joka on Parkerin kotistudiosta. Joten sen sijaan että puhuisimme Rickenbackereista ja putkinupeista (lopussa puhumme niistäkin lyhyesti), on kiinnostavampaa puhua syntetisaattoreista. Kyllä: Parker nojaa niihin ja luo tunnelmia, joita emme voineet edes kuvitella esim. Pink Floydin aikoihin. Hän myös tuo niillä psykedeliaa ennenkuulumattomiin paikkoihin.

Roland Juno DS 88

Parkerin nähdään usein pimputtavan Roland Juno 106:sta, joka on vuonna 1984 julkaistu analoginen polyfoninen syntetisaattori ja 80-luvun parhaiten myyvä sellainen ennen kuin sen ohitti D-50. Tänä päivänä lähimpänä sitä on Roland Juno DS, joka on markkinoiden yksi monipuolisimmista syntetisaattoreista ja se on saatavilla 61-,  76- ja täysikokoisena 88-koskettimen versiona (kuva yllä). Vaikka jokaisen version ominaisuudet ovat hieman erilaiset, niiden yhteinen nimittäjä on monipuolisuus (vain muutama kannettava syntetisaattori tarjoaa niin paljon niin pienessä koossa), mikä tekee siitä täydellisen mm. keikkailuun. Myös sen laaja ja helppokäyttöinen soundivalikoima (yli 1000), mahdollisuus kasvattaa äänikirjastoa latauksilla sekä monipuolinen soundien konfigurointi samassa syntetisaattorissa tekevät siitä loistavan kumppanin.

Yksi Parkerin kruunun helmistä on Sequential Circuits Pro One, jonka näemme yllä olevassa videossa.

Tämä on yksi suosituimmista ja etsityimmistä vintage-syntetisaattoreista muiden joukossa, kuten Roland SH-101, Moog Prodigy tai Sequential Prophet-5.

Yksi Pro Onen sielua lähimmäksi pääsevä instrumentti nykyään on Sequential Prophet-6, joka on oikeastaan Prophet-5:n isoveli.

Nyt puhumme syntetisaattorista, joka adoptoi vanhojen oskillaattoreiden parhaat ominaisuudet ja lisää niihin parannuksia: studiotason efektit, polyfonisen askelsekvensserin sekä arpeggiatorin. Efektiosasto on sen parhaita ominaisuuksia niin monipuolisuudessa kuin laadussa. Siitä löytyy monia variaatioita delaylle (tavallinen ja BBD), kuoroja sekä phase sift -vipu ja paljon muuta. Lisäksi se tarjoaa myös loistavan yhdistelmän digitaalisia ja analogisia efektejä, joista ehkä huomionarvoisin on itsenäinen täysin analoginen stereosärö.

Ja ennen kuin siirrymme aiheessa eteenpäin analogisiin syntetisaattoreihin meidän on puhuttava Korg Kronos 61 -syntetisaattorista, jonka Parker valitettavasti menetti Malibun maastopaloissa. Tarkasteltaessa sen ominaisuuksia ei ole epätavallista kuvitella, että Parker tulee vielä hankkimaan uuden sellaisen, sillä se on ylivoimainen. Siinä on 9 eri äänimoottoria, joilla voi saavuttaa lähes kaiken: piano, sähköpiano, korkealaatuiset PCM syntetisaattori-soundit, analogisyntetisaattori-soundit, urkumallinnus, jousimallinnus, VPM synteesi, MS-20 ja Polysix. Todellinen peto siis! Siinä on myös 21 GB esiasetettua waveform dataa, erittäin käytännöllinen settilista-moodi kerroksien ja rakenteiden organisointiin, sisäänrakennettu sekvensseri rumpurytmeillä, sämplereillä, 16 sisäänrakennettua efektiprosessoria jne. jne…!

Eikö meidän pitänyt puhua analogisista syntetisaattoreista?

Kyllä ja aloitammekin vahvasti: Moog Subsequent 37:n menestys perustuu kaikkien klassisten Moog-ominaisuuksien adoptoimiseen keskikokoiseen syntetisaattoriin. Kun puhumme Moogista puhumme ennenkaikkea spontaaniudesta ja intuitiosta. Subsequent 37 erottuu joukosta myös sen laadukkaiden potentiometrien, kytkinten ja nappuloiden ansiosta. Emme saa unohtaa, että puhumme monofonisista vintage-syntetisaattoreista, mutta Subsequent 37:stä löytyy todella huoliteltuja ja nyansseja täynnä olevia efektejä ja tämän tyyppisten syntetisaattoreiden kategoriasta on todella harvinaista löytää esimerkiksi niin hienovaraista ja eleganttia säröä.

Emme voi myöskään unohtaa korkearesoluutioista MIDI-integraatiota, duofonista käyttöä, envelopejen ja LFO:n monia mahdollisuuksia tai sekvensseriä. Lopuksi ohjelmaeditori helpottaa soundien jakamista ja organisointia.

Moog Sub Phatty, jota Parker käytti etenkin Currents -albumilla, on yksi niistä syntetisaattoreista, joka osoittaa tyylikkyyttä:

Niin kuin Moogilla yleensä, Sub Phatty sekoittaa vanhojen syntetisaattoreiden soundien sielua ja viimeisimpiä in-sound design -työkaluja. Sen voimakas ja persoonallinen soundi toimii referenssinä muille ja on hintansa väärti yksinkertaisesti synabassonsa ja analogisten perkussioidensa ansiosta. Sub Phatty sisältää kaksi varioitavaa waveform-oskillaattoria, jotka tarjoavat ytimekästä ja yksityiskohtaista tulosta ilman lämmittelyä. Soundista puhuttaessa palaamme taas Moogin standardeihin: Korkea taajuus ja tiukka soundi. Sen optimoitu interface ja laajat resurssit tekevät siitä monien mielestä täydellisen linkin ihmisen ja koneen välille.

Mennään eteenpäin. Toinen syntetisaattori, joka ei yleensä petä Parkerin linjassa on Korg MS-20 mini. Se on tribuutti ja uusintaversio myyttisestä MS-20 syntetisaattorista, joka julkaistiin vuonna 1978. MS-20 mini toisintaa edeltäjänsä rakenteen täysin, mutta sen body on 86 % alkuperäistä pienempi. Uudistetut ominaisuudet säilyttävät myös MS-20:n olemuksen: paksu ja kestävä soundi, voimakas ja persoonallinen analogifiltteri sekä erittäin joustava patching-järjestelmä.

Päätämme tämän osion Korg microKORGilla, joka on todella kompakti ja monipuolinen syntetisaattori. Sen voimakkaat oskillaattorit, filtterit, vahvistukset (tiukalla säröllä), loistava toimivuus MIDI-ohjaimena, karismaattinen vocoder, 128 ohjelmaa välittömään käyttöön sekä loistava kapasiteetti parantamaan sen omia ominaisuuksia.

Okei onko minulla mitään mahdollisuuksia tehdä tätä kotona?

On on. Sanotaan että sinulla on bändi neljän kaverisi kanssa, työskentelet enemmän tai vähemmän perusduunissa ja haluat päästä lähemmäs Tame Impalan soundia. Helpoin tapa on investoida pääasiassa kitarapedaaleihin, joilla voi saavuttaa samankaltaisia efektejä (ei tietenkään aivan samoja ellet halua maksaa PALJON) kuin Kevin Parkerin musiikissa. Kitarabrändeistä hyviä vaihtoehtoja tarjoavat Rickenbacker sekä edullisemmat Squierin mallit, etenkin Squier Jazzmaster.

Jos puhumme pedaaleista, hyvä tiimi voisi muodostua esimerkiksi näistä: Electro Harmonix Small Stone phaserina, Electro Harmonix Memory Toy delayna, Dunlop Silicon Fuzz Face Mini fuzzina ja Boss OD-3 overdrivena.

Kompressorina voisimme käyttää Electro Harmonix Soul Preacheria, reverbinä Electro Harmonix Holy Grailia ja virittimenä voisimme kokeilla erittäin tarkkaa Korg Pitchblack Custom BK:ta.

Päätelmä

“Elektroninen ei ole rokin vastakohta“, sanoo Kevin Parker. Aloitimme tämän artikkelin tehden selväksi, että tämä australialainen seisoo toinen jalka perinteisen ja toinen nykyteknologian puolella. Tämä on ainut tapa luoda sellainen soundi kuin Tame Impalalla on. Soundi, joka on vienyt psykedelian ennennäkemättömiin paikkoihin. Se kuulostaa rohkealta, mutta rehelliseltä: Kevin Parker on luonut uuden kokonaisen genren, mikä ei ole tapahtunut yhdessä päivässä. Parkerin mystisen auran ja legendan takana on lahjakkuuden lisäksi todella paljon tietoa sekä älytön määrä tunnollista työtä ja intohimoa. Ja tämä osa on vain henkilöstä itsestään kiinni.

Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Näytä kaikki Tommin blogipostaukset