Hit The Tone! Mac DeMarcon soundi ja laitteet

Hit The Tone! Mac DeMarcon soundi ja laitteet

NEROKKUUS, YKSINKERTAISUUS JA TYYLI


Tarkoitatteko sitä hauskaa tyyppiä, jolla on rako hampaiden välissä?

Muiden asioiden ohella kyllä. Populaarimusiikissa on käyty läpi historian jatkuvaa sapelien kilistelyä vakavuuden (soundissa sekä sanoituksissa) ja huumorin välillä. Jotkut maailman parhaimmista koskaan tehdyistä biiseistä tasapainottelevat maagisesti maailman pelastamisen ja sen absurdimaisuuden pilkkaamisen välillä. Progressiivinen rock, punk, grunge sekä brittipoppi sisältävät kaikki esimerkkejä tästä eikä ole epäilystäkään siitä etteikö Mac DeMarco menestyisi tässä tasapainottelussa. Hänen musiikkinsa voidaan ymmärtää ironisena ja loistavana vastauksena messiasmaisille pop- ja rock-ikoneille.

DeMarco on ylilyövän valtavirtapopin vastakohta ja häntä sekä hänen musiikkiaan kuvaa valoisuus, yksinkertaisuus, epätäsmällisyys, rehellisyys, lusmuilija-asenne, hullu, jopa vulgaarinen, huumorintajuinen (etenkin lavalla) ja kiistämättömän tarttuvat melodiat. Tämä kanadalainen on kehittänyt eräänlaisen avioliiton jangle popin ja low-fi psykedelian välille kolmella LP:llään ja kahdella EP:llään. Ja tulos on vastustamaton.


PS. Mac julkaisee uuden albuminsa “Here Comes The Cowboy” tänään 10.5.2019!


Kerro salaisuutesi kiitos!

Koska Mac ei itse niitä (täysin) paljasta, on meidän tehtävänämme kuunnella ja etsiä yksityiskohtia. Vintage-kitaroiden käytön lisäksi yksi DeMarcon soundin suurista salaisuuksista on efektien lisääminen niihin.

Yksi pysyvistä efektipedaaleista hänen arsenaalissaan on Boss CE-2w, joka on choruksen ja vibraton kombo ja elvyttää myyttisten CE-1:n ja CE-2:n soundit. Ne ovatkin aika lailla jangle poppiin ja C-86 -kouluihin yhdistämiämme avainsoundeja, joista kanadalainen sankarimme ottaa selkeästi vaikutteita.

DeMarcon kitaroiden kaksi salaisuutta ovat hänen reverbin ja delayn aistikas käyttö. Reverbinä hän käyttää yleensä vintagemaista Electro Harmonix Holy Grailia, ja delayna hänen suosikkinsa on 80-luvun klassikko Boss DM-2W Delay, jonka ominaisuuksiin kuuluu myös analogiset aromit.

Viimeiseksi on pakko puhua yhdestä Macin kruununjalokivestä Boss DM-2W Delaysta, joka on polyfonisten oktaavien luoja, josta DeMarco itse sanoo näin: “Se vain jotenkin saa kitarasi kuulostamaan joiltakin oudoilta kirkkouruilta tai muulta oudolta. Se on siisti vehje. Se on todella outo soundi”.


Okei, mutta hänen soundiaan ei luoda vain kitaroilla!

Oikein. On aika puhua toisesta kovasta – jotkut sanovat kovimmasta – DeMarcon soundin salaisuudesta: syntetisaattoreiden käyttö. Kuten puhuimme jo aiemmin, yhteinen nimittäjä kaikelle Macin käyttämille soittimille ja tarvikkeille on vintage. Sama pätee myös hänen syntetisaattoreihinsa: Yksi hänen suosikeistaan on Prophet-5, jota valmistettiin vain vuodesta 1978 vuoteen 1984. Onneksi markkinoilla on vaihtoehtoja tälle loistavalle synalle. Yksi kovimmista on epäilemättä Dave Smith Instruments Prophet REV2-8.

Se on 8-ääninen polyfoninen analogisyntetisaattori (Prophet-5:ssä oli/on 5 ääntä). Nämä kahdeksan ääntä voidaan laajentaa 16 ääneksi ulkoisen äänikortin kautta. Tämän lisäksi se erottuu sisäänrakennetun ohjelmansa päivityksellä (yksi yleisimmistä valituksista, joita muusikot tekivät edellisistä versioista), polyfonisella askelsekvensserillä, jossa on 64 askelta (6 ääntä per askel), 512 tehdasohjelmalla (Neljä 128 ohjelman pankkia) ja 512 käyttäjän muokattavissa olevalla ohjelmalla.

Toinen syntetisaattori Macin makuun on Roland Juno-DS 61, joka on myyttisen Juno-60:n manttelinperijä. Tämä on yksi markkinoiden edistyksellisimmistä syntetisaattoreista. Tämän ja sen keskihintaisuuden takia sitä suositellaan yleensä syntikoiden maailmaan ensi kertaa astuville muusikoille.

Juno-DS 61 sisältää 128 polyfonista ääntä, 256 käyttäjän muistipatchia (mm. 8 rumpusettiä) sekä loistavan 8-raitaisen kuviosekvensserin tauottomalla äänityksellä, joka on ideaali äänittämään biisiaihioita nopeasti ja varmasti.

Toinen malli, jota kannattaa harkita on Yamaha Reface DX, joka on kompakti 37 koskettimen syna, jota on myös helppo kuljettaa ja mahdollista käyttää pattereilla/akuilla. Sen koskettimet ovat 15% normaalia pienemmät ja sen mitat saavat sen näyttämään ennemmin työpöytämoduulilta. Mitä tulee sen käyttömukavuuteen, täytyy sanoa, että lähes kaikki merkit toiminnallisista komplikaatioista on eliminoitu.

Päätämme tämän osion kahdella erittäin adaptoituvalla ja helposti kannettavalla Korgin mallilla. Ensimmäinen niistä on tietenkin analogien mallintava syntetisaattori, erittäin monipuolinen pienestä koostaan huolimatta ja joka perustuu loistavan Korg MS-2000 äänimoottoriin: Korg microKORG. Siinä on 3 oktaavia ja se tarjoaa 4 polyfonista ääntä. Sen sisäänrakennettu mikrofoni mahdollistaa toiminnan vocoderin kanssa. Lisäksi siinä on arpeggiaattori, resonanssifiltteri, lukuisia efektejä sekä inputteja, joilla voit hallita ulkoisia äänilähteitä.

Toinen on hyvin samanlaisilla, mutta hieman kirjavammilla ominaisuuksilla varustettu Korg microKorg XL+, joka omaa 8-äänisen polyfonian, vocoderin sekä 128 valmista soundia. Suurin ero verrattuna MicroKORGiin on sen äänimoottori: kuten jo mainitsimme, MicroKORGissa on MS-2000, mutta XL toimii R3:lla.


Vau! Mitään muuta tässä vaiheessa?

Pelkään pahoin että kyllä. Meillä on vielä muutama syntetisaattori josta puhua. Nämä syntetisaattorit ansaitsevat aivan oman lukunsa. Puhumme Moogista tietenkin. Monien mielestä parhaat ja kokonaisimmat, dynaamisimmat ja monipuolisimmat ikinä valmistetut syntetisaattorit olisi anteeksiantamatonta päättää synakierros puhumatta vähintään kolmesta tai neljästä Moog-perheenjäsenestä (ja koska DeMarco käyttää tietenkin myös Moogeja). Aloitetaan luonnollisesti Moog Onesta.

Tämä on todellinen helmi, jota saa 16 ja 8 äänen versioina ja josta löytyy 3 samanaikaista soundia, 3 oskillaattoria (VCO) jokaiselle äänelle, kapasiteettia luoda monimutkaisia waveja, tuplafiltteri sekä 4 LFO:ta ja 3 envelopea jokaisessa osiossa.

Subsequent 37 on toinen mainitsemisen arvoinen malli. Tässä tapauksessa puhumme 37 koskettimen syntetisaattorista, jossa on mono ja duet parafoninen moodi, arpeggiaattori, askelsekvensseri ja monen muun ominaisuuden lisäksi 256 presettiä. Se on tunnettu myös loistavasta ja tasapainoisesta basson ja treblen vasteesta.

Eikä meidän todellakaan pidä unohtaa vanhaa kunnon isoäitiä eli Grandmotheria, joka on semimodulaarinen 32 koskettimen syntetisaattori arpeggiaattorilla, sisäänrakennetulla hardware spring reverbillä, joka perustuu Moog 905:een sekä muistia jopa kolmelle sekvenssille 256 äänellä.

Lopetamme Sub Phattyyn, joka on monofoninen syntetisaattori ja joka saattaa näyttää vähemmän näyttävältä verrattuna edellisiin, mutta emme saa unohtaa että se on Moog, joka on aina takuu laadusta. 745 euron hinnalla Sub Phatty on suunniteltu taskuille, joilla ei ole varaa suuriin teknologisiin mastodontteihin, kuten esim. Moog Oneen tai Subsequent 37:ään.

Mutta varo vaan: tämä on todella monipuolinen syntetisaattori: 16 presettiä, Multi-Drive Circuit analogisärö, 2 muunneltavaa wave oskillaattoria ja square wave suboskillaattori ovat joitakin sen ominaisuuksia. Lisäksi voit saada siitä paljon irti sopivalla editorilla. Katso tämä demo:


Päätelmä

Suurin opetus, jonka Mac DeMarcon välineitä tarkasteltaessa opimme, on selvä: Vaikka tämä kanadalainen viestittäisi itsestään kuinka nyrjähtänyttä slacker-kuvaa tahansa, todellisuus on se, että hänellä on todella selkeä kuva siitä mitä hän haluaa. Hän tietää mitä teknologiaa käyttää tuottaakseen juuri sen jangle-psykedeelisen soundin – “jizz jazz” niin kuin hän sitä kutsuu – jota hänen levyillään kuulemme. Ja yksi tämän väitteen vedenpitävimmistä todisteista on se, että jos hän ei tietäisi tarkalleen mitä on tekemässä, hänelle olisi mahdotonta nauhoittaa niin yksinkertaisia ja niin konkreettisia biisejä lukemattomilla syntetisaattoreilla ja pedaaleilla. Ja niin kuin asia aina yleensä on: taito kirjoittaa biisejä on se tärkein juttu. Biisien kukinta lähtee siitä ja juuri siinä Macin nerous pääsee loistamaan.

Author’s gravatar
Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Leave a Reply