DI-boksien maailma on minulle hieman hämärä ja epämääräinen. Semmosia pitää löytyä ääniteknikon työkalupakista, mutta liveoloissa on hieman hankalaa erottaa 30 euron DI-boksia 60 euron mötikästä. Se minkä minäkin huomaan on laitteen toimintavarmuus. Milleniumin boksit ovat kiertäneet mukanani nyt muutamia vuosia, ja hiljalleen moni niistä on rikkoutunut. Toki silkkihanskain käsitellen ne saattaisivat kestää paremmin, mutta äänentoistokeikoilla on harvemmin aikaa erityiskohtelulle.
Pienen tutkimustyön jälkeen päätin hommata Palmerin DI-boksin, lähinnä maineensa ja positiivisten arvosteluiden takia. Hintakaan ei oikeasti ollut paha stereoboksille. Boksista löytyy kaikki ominaisuudet mitä voisi olettaa löytyvän DI-boksista: Ground/Lift ja Pad varsinaisten liitäntöjen lisäksi.
Nyt vuoden käytön jälkeen voin sanoa, että tämä on keikka-arjen hiljainen sankari. Se ei tee keikoistani 40 % paremman kuuloisia, mutta se on onnistuneesti tehnyt pyydettyjä hommia, useimmiten kiipparin ja mikserin välissä. Ongelmia ei ole missään vaiheessa muodostunut.
Tämä DI-boksi saa minut kysymään, kuinka paljon parempaa voi oikeasti saada tuplaamalla tai nelinkertaistamalla DI-boksi -budjetti? Varmaan studio-oloissa voi saada selkeämmin havaittavaa eroa aikaan, mutta keikkalavoilla tämä tuntuu sellaiselta laitteelta, että minun olisi vaikea perustella tämän korvaamista pelkästään äänenlaadullisilla syillä. Jos boksi hoitaa hommia näin hyvin parinkin vuoden päästä, tuntuu tämä merkittävästi fiksummalta investoinnilta kuin Milleniumin boksit.
Jep, tämä ajaa asiansa varmasti keikkalavoilla ja kotistudiossa, miksei vieläkin delikaatimmissa olosuhteissa.
