Matkani Shure SM57n kanssa alkoi jo 15 vuotta sitten ja se on yhä kova standardi josta en luovu. Aloitin nuorempana sähkökitaran varrella keikkailun ja 57 kulki rock-covereita ja omaa progea soittaessa mitä moninaisempien vahvarien edessä keikoille. Mikrofonia vahvistimen edessä liikuttelemalla saa todella nopeasti ja helposti saundia säädettyä: aivan keskellä speakeriä se on terävämpi ja hieman sivuun siirtäessä pehmeämpi. Muutoksen kuulee selkeästi ja siihen kannattaakin perehtyä.
Rumpaliksi pysyvämmin siirryttyäni ostin 57:n virvelin kanssa keikkaa soittaakseni ja olen vuosikaudet pärjännyt pelkällä yläpuolelle laitettavalla mikillä. Se vain yksinkertaisesti toi-mii, vuodesta toiseen! Huhujen mukaan tähän mikkiin kapulalla lyöminen on huono idea ja tuhoaa mikin, mutta muutaman (kymmenen) hutilyönnin jälkeen taidan olla aika pehmeäkätinen tai onnekas, koska 57 se vaan porskuttaa yhä! Vasta nyt keski-ikäistyessä on tuo omakin nauhoittelu alkanut kiinnostaa yhä enemmän, mitä varten hankin jo kolmannen 57:ni ja tällä kertaa virvelin alle. Ai että miten nätisti se nappaa ansalankojen pörinät talteen, kunhan muistaa kääntää ylä- ja alamikkien vaiheet (phasen) vastakkaisiin suuntiin DAWissa.
Kyllä tähän laulaakin voi ja näin on moni legendaarinen bändi tehnytkin. Osta 57 työhevoseksi ja et kadu. Tämän myyminen jälkimarkkinalla on tarvittaessa älyttömän helppoa.
