Itsensä ja soittimensa hemmottelua ovat nämä kielet. Soundi on tumma, kirkas, erotteleva, ja ei-toivottuja häiriöääniä on vähemmän. Hevimiehiä/naisia suosittelen tutustumaan, jotenkin ihmetyttää etteivät ole vielä hoksanneet. Rosoiseen bluesiin tai punkkiin nämä eivät ehkä sovi puhtaan sointinsa puolesta. Rautalanka tai Morricone-henkinen maalailu taas kuulostaa erityisen hyvältä näillä.
Vaihdoin nämä ensin yhteen kitaraan kokeeksi, enkä enää halua muita kieliä käyttääkään. Sähkökitaraan ehkä kevyempi setti, ja akustiseen paksumpi. Näistä tulee upea tunne soittaessa, että on välineistö kohdillaan. Varsinkin akustisen kitaran sointi avautui näiden kielten (paksumman version) myötä aivan uudelle tasolle.
Sähkökitaran kanssa oli alkuun pieniä epäilyksiä, että sopivatko flatit välttämättä ihan kaikkeen tarpeeseen, mutta se meni pian ohi. Särösoundeilla ero on nähdäkseni jopa pienempi kuin puhtailla. Kertaakaan ei ole tarvinnut ajatella, että perhana kun on nää flätit kielet niin ei onnistu siks. Paremminkin päinvastoin. Nyt on jo floikallisessakin nämä kiinni, ja mielestäni ovat siinä jopa enemmän kohdillaan kuin jatsilootassa. Floikka antaa löysää otelaudaltakin bendatessa kiinteään tallaan verrattuna, joten tämä paksuus on mennyt paremmin siinä. Paganiniksi saa itsensä tuntea punotuilla kielillä liukastellessa..