Tuli ostettua kokeiluna tällainen, koska hinta vaikutti järkevältä. Cajonito on massiivisemman Cajonin pikkuveli. Cajoniton valttikortit ovat pieni koko ja sen monipuoliset mahdollisuudet. Sitä voi soittaa kolmea eri tasoa hyödyntäen;
1. botne- eli pohjakomppausta tukeva paksumpi toinen sivu,
2. sivu, jossa on snare-matto,
3. päällä oleva musta, kaikukopan omaava sivu (tätä ei Cajoneissa ole)
Paksumman puolen sivun soundista en tykännyt, mutta kaksi muuta soitto-osaa toimivat hyvin. Snare-sivu ajaa asiansa mainiosti. Itse yllätyin kuitenkin vehkeen ehkä parhaimmasta puolesta, sen kaikukopasta; sehän toimi Ibon lailla. Tämähän on tietenkin selvä juttu kaikukoppaisilla instrumenteilla, mutta että miten hyvältä se kuulosti! Kaiun "kuolettamisella" ym. komppaukseen saa mielenkiintoisia jippoja verrattaessa vaikka Cajoniin.
Cajoniton pieni koko on sekä hyöty että haitta:
+ Se on erittäin helppo kuljettaa esim. jamisessioihin ja se soveltuu sinällään matkaperkussioksi. Koetankin pitää sitä usein matkassa, eihän sitä koskaan tiedä missä sitä tarvitaan. Suorakulmaisen Cajoniton soittaminen on omasta mielestäni helpompaa kuin Ibon.
- Pienikokoinen instrumentti tuo vähemmän ääntä, joka latistaa saundeja. Äänen laatu ja rikkaus voittaa omasta mielestäni kuitenkin monipuolisuuden.
Joten:
Ääntä tulee monipuolisesti, mutta ostaisin kuitenkin Cajonen Cajonena ja Ibon Ibona. Pienen koon tuomia rajoitteita ei voi kierrellä eikä kaarrella.
