Ei ollu liikaa fygee 1982, kun hankin Fenderin Catalinan. Nätti Dreadnought, joka vuosien kuluessa on tullut vain paremmaksi. Nyt siis muutaman päivän käsissä Epiphone EJ-200SCE BK. Katsotaan pehmeneekö se tuosta. Soundissa on jämäkkä stondis, mutta soitettavuuden kustannuksella. Asennetut kielet ovat turhan napakat. Katsotaan Daddarion EJ40, joka lienee monille pehmo ,mutta minun käytölläni kestää hetken. Pidemmän päälle joku muu setti nol11. Mitä haluaa soittaa? Vegan Queen and the general, lumikenttien hutsu, Hurtti, Suzanne, House of the rising pain, we?we got them both. Juicee, Hectorii, klassikoita, iskelmää. Nuotio, kitara, maailman tuska. Eli lähinnä säestykseen. Nätti peli ja potentiaalin kuulee, mutta pientä trimmiä vailla (En osaa. Säädän ihmisiä, en kitaroita) Ei ole akkarin vahvistinta, mutta perus mustang II jo antaa olettaa hyvää Fjongaa.