Harley Benton ST-62 VW Vintage Series

Kuten yleensäkin näissä halvoissa soittimissa on huomattavia laatueroja. Ensimmäisen kitaran jonka sain jouduin vaihtamaan, mutta seuraava kappale jonka sain olikin jo huomattavasti parempi ja tämän yksilön päädyin pitämään.

Työnjälki on kauttaaltaan siistiä, mutta kuten monesti muulloinkin niin tässäkin on ongelmakohtana kaula joka ei ole täysin oppikirjan mukaan tehty. Siinä on pieniä ylimääräisiä mutkia, mutta jotakuinkin hyväksyttävässä määrin. Actionin saa riittävän matalaksi ilman turhia sirinöitä ja särinöitä. Todennäköisesti jouduin kuitenkin nauhan hionta hommiin vielä, että h-kielen saa soimaan kunnolla koko kaulan pituudelta. Nyt parilla ylänauhalla on hiukan ongelmia, kun actionin laskee minua miellyttävälle korkeudelle. Itse pidän aika matalasta actionista ja pyrin n.1,5mm 12-nauhan kohdalla matalalla e:llä. Tälläkin kitaralla pääsee aika lähelle tuota mikä on hyvin halvalla soittimelle!

Työn jälki todellakin yleensäottaen on erittäin hyvää. Mitään selkeitä virheitä en ole onnistunut bongaamaan. Nauhojen päätkin ovat siististi hiotut ja satulakin vaikuttaa erittäin hyvältä halvaksi kitaraksi.

Erityismaininnan kitara saa mikeistä. Tässähän on wilkinsonin stratosetti ja soundi on todella hyvä. Soundi on yksikelaisiksi tumma, mutta ei mitenkään tunkkainen vaan erittäin hyvä. Sanoisin jopa, että mikit on parhaat mitä halvoissa soittimissa olen kuullut. Jos jotain muuta hyvää pitäisi kitarasta sanoa niin virittimet ovat myös ainakin tässä minun yksilössä sattuneet kohdilleen. Tuntuma on hyvä ja vire pysyy hyvin (tämähän toki ei ole ainoastaan viritinten ansiota).

Kaula on hiukan ehkä jämäkämpi (lue paksumpi) kuin monissa kitaroissa, mutta soittotuntuma hyvä ja kaiken kaikkiaan kyllähän tällä ilokseen soittelee.

Tähdet on annettu hintaan suhteutettuna. Jos absoluuttisella asteikolla arvioisin soitinta niin kokonaisuudelle en viittä tähteä antaisi pienten kaulan ongelmien takia, mutta kun otetaan hinta mukaan vertailuun niin homma on erittäin hyvä kokonaisuudessaan.

Jos tästä ei vielä käynyt ilmi niin todettakoon vielä erikseen, että olen hankintaani tyytyväinen!

Ostin kitaran melko suurten odotusten kera. Vaikka hinta on alhainen, olin lukenut joitakin hyviä arvosteluja tästä kitarasta. Toki kitarat ovat yksilöitä, ja ehkä minun kohdalleni sattui hieman huonompi tapaus.

Olen kitaroiden suhteen vielä jokseenkin maallikko, eli en osaa ihan pätevää arviota antaa, paitsi maallikon näkökulmasta. Suurimmat miinukset tulevat fret buzzista, huonosta tuntumasta ja huonosta saundista. Ehkä osaava saisi laitettua kitaran kuntoon pienellä säätämisellä, niin ettei fret buzz olisi ongelma. Paksuimman kielen kanssa siis oli ongelmaa. Soittotuntuma oli hieman kankea, "tönkkö", mutta kyllä tällä soittaminen kuitenkin onnistuu. Saundiin petyin, mutta minulla ei ole muuta kokemusta stratocaster-tyyppisistä kitaroista, joten arvioni voi olla hieman vinoutunut.

En heti lähtisi suosittelemaan kitaraa, ellei budjetti ole erittäin tiukka, ja kyseessä on aloittelija, jolle saundi ei ole ykkösasia. Parasta tässä kitarassa on ulkonäkö.

OK, its Eu111 (£79) so its not going to be a Fender CS Strat but it IS surprisingly good for the money. Clearly styled around the early 60's Strats, its a good looking instrument. Straight out of the box it presented no cosmetic faults whatsoever. It comes with an 'accessory pack' of truss rod and bridge adusting allen keys, a "throwaway" short, cheap and nasty 1/4" mono jack lead, and the tremolo (vibrato) arm. This model is called "Vintage White" but is really light cream, just as Oly White might become after many years. Its a thick plastic paint coat which hopefully will wear well. So I expected quite a dull body tone acoustically but the Basswood body is quite reasonably resonant. It's fitted with branded Wilkinson 60's style single coil Alnico pickups, standard Strat controls and 5 way switch. Lifting the scratchplate reveals fairly cheap pots and blade switch (what do you expect for Eu111?) but for the moment everything works as it should with little "noise" - and I work right in front of the monitor. The bridge is a mock-60's no-name with pressed steel saddles. As supplied, its hard-tailed - flat to the body - but it's only a few minutes work to loosen the claw and bridge screws sufficiently to give a 2.5 to 3mm float. The 3 springs supplied do allow tuning to return to normal after use. Serious dive-bombing does knock the tuning out however. The worst thing about the bridge, and about the guitar in total is the positively awful zinc trem block. It's small and the internal screw thread for the arm is SO slack that it actually rattles unless it is wound in tight, which defeats the object. Whatever tolerance it has been tapped to is a very poor one. Time to get out the PTFE tape! The scratchplate is a 3 ply 11 screw mock-tortoiseshell one. 3 ply torty on a 62 Strat? Dont think so! The edge finish was very good and I thought it was very pretty. Neck pocket wasnt a 'precision fit' but wasn't at all bad and I've seen worse on 'real' Fenders.
The neck is 22 frets (excellent idea) Canadian Maple (that's Pine to you and me) with a rosewood topping and medium jumbo frets. No skunk stripe so the adjustable truss rod was inserted prior to being capped. Kluson type no name tuners keep tune reasonably well. Two string trees which I may experiment with the removal of to remove friction points. Fret dressing was good, no sharp edges or loose frets etc. The neck is a C profile and 13.75" radius fretboard so quite flat compared to some but very playable. Not hugely struck on the poly varnished neck (prefer satin myself) but it does not get sticky so its a personal thing.
Came with 9's D'Addario's which sounded OK but were like playing elastic so were replaced with Elixir 11's.
Sounds? For Eu111 ((£79) it gives a good account of itself IMO. (Tested through a Vox AC30 twin cab). ALL the pickups are a little 'brighter' than I expected, the Bridge having quite some 'bite' that I had to tone down with amp EQ. Neck pickup is nicely rounded but to my ears didn't quite have the depth on the top 3 strings. Roll off the tone, run a bit, or even a lot, of Overdrive and its an instant Blues guitar. Very impressive for a cheap Axe. Middle is a good general purpose pickup, quite warm and also good when driven into a compressor and OD pedal for some crunch. Bridge is wonderfully twangy at the bottom end but a bit brittle on the top two strings, especially if you're working above 12th fret. I'm sure I will find an amp setting that helps in this regard. Its great for RocknRoll. The in between 'quack' settings can give you Tele type tones or Mark Knopfler too.
Apart from the terrible zinc trem block in the obviously low spec bridge unit, the general and overall quality level, playability and the sounds you can get from this guitar exceeded my expectations. By a LOT!! How Thomann can do it for the money beats me!