Syksyn ratoksi ajattelin ottaa projektiksi jonkin uuden soittimen, ja koska repertuaarini puhallinsoitinten osalta rajoittuu vain ala-asteen nokkahuiluun ja kevyeen huuliharppuiluun, uutuudeksi valikoitui tinapilli. Valintaa tuki myös soittimen edullisuus, jopa parempien mallien kohdalla.
Melko perusteellisen tutkiskelun jälkeen päädyin valitsemaan Clarken viktoriaanisen mallin ensihuilukseni sen henkevämmän soinnin ja erittäin tyylikkään ulkomuodon perusteella. Ja vaikka pilli kuuluikin parempaan keskiluokkaan, ei hinta kuitenkaan päätä huimannut.
Välittömästi Thomannin paketin avattuani hullaannuin Clarken ulkonäöstä. Kuvat eivät tee oikeutta soittimen viimeistellylle ja todella pelkistetyn historiaa huokuvalle designille. Pelkästään esineenäkin tämä on todella kaunis.
Ja entäs se sointi? Sanat ilmava, henkevä ja iso kuvaavat sitä aika onnistuneesti. Halvempiin pilleihin verrattuna soundi on täyteläinen ja huilumaisempi, ja jotenkin huomattavasti suurempi kuin tällaisesta laitoksesta, tai irkkupillistä yleensäkään, voisi odottaa.
Soittimen kestävyydestä en oikein vielä osaa mitään sanoa, kun olen sen vasta vajaan kuukauden omistanut, mutta vaikeaa on uskoa, että tätä mitenkään helpolla hajalle vahingossa saisi. Suukappaleen puuosan mahdollisesta turpoamisesta ja sitä kautta huilun epävireytymisestä olen kuullut juttua, mutta saapa nähdä miten käy.
Huilun mukana tulee lisäksi pieni lappunen, jossa on muutamia helppoja kappaleita nuotinnettuina. Näillä pääsee helposti alkuun pillin sointia testaillessaan. Aloittelijalle todella hyödyllinen on myös paperin toinen puoli, jolla on opastus sävelten otteisiin.
Lopputuloksena tähtien lukumäärää pohtiessani en voi muuta kuin riipaista joka kohtaan niitä viisi kappaletta. Ainakin näin aloittelijan näkökulmasta suosittelen tuotetta varauksettomasti.
