Hiotut basson kielet – Aliarvostettu klassikko

Kyllä, hiotut kielet bassossa ovat cool! Ehkä loistava elokuva “Standing in the Shadows of Motown (2002)” sai monet muusikot kokeilemaan näiden kielien tuottamaa erityistä soundia ja monet katsojat tulivat varmasti tähän lopputulokseen: Hiotut kielet tuottavat 60-luvun souliin tai vanhaan bluesiin sopivan soundin. Mutta kaikki, jotka luulevat näiden kielien tuottavan vain tällaisen soundin, aliarvioivat niiden potentiaalia suuresti! Hiottujen kielien käyttötarkoitus on kehittynyt valtavasti ja niistä on saatavana nykyään monia erilaisia malleja ja niitä voi käyttää oikeastaan missä genressä tahansa, jopa släppäämiseen!

Hieman historiaa

Hiotut kielet on kääritty tasaisella hiotulla langalla (josta nimi tulee) ja vanhemmat basistit saattavat tuntea ne vielä “kiillotettuina kielinä“, mutta tämä nimitys on jo vanhentunut.

Ensimmäistä sähköbassosarjaa, Fenderin Precision Bassoa, soitettiin hiotuilla kielillä. Roundwoundit keksittiin vasta 10 vuotta myöhemmin ja jotka Rotosound toi markkinoille basistien kuten John Entwhistle avulla. Hänen bassosoolonsa kappaleessa “My Generation” onkin historiallinen käännekohta sähköbassojen maailmassa, jonka ansiosta basistit saivat viimeinkin astua parrasvaloihin.

Ja tässä tulee homman pointti: Entwhistlen bassosoolo ei olisi kuulostanut kovinkaan erilaiselta hiotuilla kielillä. Soundi on aavistuksen säröttynyt, mikä tuottaa tarpeeksi ylätaajuuksia. Ehkä John käytti roundwoundeja, koska niitä on helpompi soittaa, mutta tämä tarkoittaa sitä, että hänen täytyi soittaa voimakkaammin kuuluakseen muun bändin yli. Toisaalta Motown Recordsin basisti James Jamerson pääsi samanlaisiin tuloksiin P-Bassolla, joka oli kytketty suoraan pöytään (DI) putkikompressorin kautta ja tietenkin varustettu LaBellan superkovilla hiotuilla kielillä. Kuulostaa voimakkaalta, mutta kuuntele kuinka rauhallisesti ja pehmeästi hän soittaa:

Hiotut vs. Half-roundwoundit vs. Roundwoundit

Myönnetään: Ainakin yleensä hiotut kielet kuulostavat pehmeämmiltä ja lämpimämmiltä kuin roundwoundit. Jotkut saattavat kuvailla soundia “himmeäksi“, mutta ne eivät ole sitä. Hiotuilla kielillä saa aikaan myös paljon korkeampiakin taajuuksia, mutta ne eivät ole pääosassa. Esiin nousee pikemminkin bassomainen boosti, jollaista roundwoundit voivat vain rukoilla. Näiden kahden kielimallin väliin asettuu Half-roundwound kielet, jotka lainaavat ominaisuuksia molemmista ääripäistä.

Roundwound, half-roundwound ja flatwound eli hiotut kielet.

Modernit hiotut kielet, kuten D’Addarion Chromet tai Ernie Ballin Cobaltit tarjoavat terveen korkeiden taajuuksien rouskeen jos soitat niitä oikein. Tämä tarkoittaa sitä, että släppääminen ei ole ongelma. Kielet saattavat kuulostaa hieman erilaiselta, mutta ne toimivat moitteettomasti. Sinun on kuitenkin tehtävä kovemmin töitä, koska hiotut kielet ovat hieman jäykemmät. Tästä syystä släppäämistä suositellaan vain hyvin kokeneille soittajille, kuten Alex Lofocolle:

Kiinnostavaa hiotuissa kielissä on kuitenkin se, että ne tarjoavat erinomaisen presenssin keskitaajuuksilla. Jos on olemassa älykkäitä bassokieliä niin hiotut näyttävät toimivan niin: Alhaalla ne tarjoavat täyteläisen ja lämpimän perustan, jonka päällä muut soittimet soivat itsevarmasti. Ylhäällä ne jättävät tarpeeksi tilaa heliseville kitaroille ja kimmeltäville symbaaleille. Keskellä ne taas etsivät reikää, josta ne pääsevät livahtamaan läpi, jotta ne kuultaisiin aina hyvin jopa tiiviimmissäkin sovituksissa herättämättä kuitenkaan liikaa huomiota.

Entä ne mustat kielet?

Tarkoitatko nylon tapewound (tai mustia nailon) -kieliä? James How keksi ne vuonna 1962 läskibasson soittajien pyynnöstä, sillä he halusivat soittaa sähköbassoa, mutta eivät saaneet sitä läskibasson soundia. Nämä nailonkielet antavat hyvin mukavan syvän ja lämpimän tonen. Katso alla oleva video, jossa Mo Foster demonstroi miltä Rotosound Tru Bass 88 mustat nailonkielet kuulostavat:

Eli hiotuilla kielillä ei ole mitään huonoja puolia?

Toki niitäkin löytyy. Ensinnäkin hiotut kielet voivat kuulostaa himmeiltä jos niillä varustettua bassoa soitetaan yksin ja ilman bändiä. Ne ovat ehdottomasti tiimipelaajia, jotka näyttävät vahvuutensa bändikontekstissa ja etenkin lavalla.

Toisaalta useimmat hiotut kielet ovat melko jäykkiä ja niiden soittaminen vaatii voimaa ja kestävyyttä. Jokainen jolla on ollut Steve Harris signature setti tai edellämainitut James-Jamersonin La Bellat sormiensa alla tietävät mitä tarkoitamme: Ne ovat todella “kovien tyyppien” kieliä. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin. Esimerkiksi yhdysvaltalainen studiolegenda Carol Kaye soittaa hiotuilla kielillä, mutta hyvin helposti soitettavilla Thomastikeilla. Onko hänen soundinsa latteampi? Ei todellakaan!

Ja lopuksi: Hiotut kielet ovat huomattavasti kalliimpia kuin tavalliset kielet, mutta ne myös kestävät pidempään. Esimerkiksi Klaus Voormannilla (Beatlesin kaveri ja mm. Carly Simonin, Manfred Mannin, John Lennonin ja muiden basisti) oli 60-luvun alun Precision basso ja kielet jotka bassossa olivat siihen aikaan ja joilla Klaus äänitti introlikin biisiin “You’re So Vain” ovat ilmeisesti vieläkin siinä! Voit myös kysyä kontrabasson soittajalta kuinka paljon heidän kielensä maksavat. Fender Flats setin hinnalla ei saa edes hyvää G-kieltä…

Et tiedä ellet kokeile

Suosittelemme kokeilemaan hiottuja kieliä. Hanki vaikkapa edullinen Fender Flats setti ja tutustu niihin muutama viikko ja jää koukkuun, kuten lukemattomat muut basistit. Voit kiittää meitä myöhemmin. ?

Katso alla oleva video, jossa Julia vertailee erilaisten kielien soundeja samalla bassolla:

Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Näytä kaikki Tommin blogipostaukset