Meinl SDDG1-BK Didgeridoo

Ensimmäinen hämmästykseni oli soittimen keveys. Synteettisen materiaalin johdosta liikaa painoa ei soittimessa ole. Didgeridoo tuntuu myös olevan hyvin kestävä keveytensä ja joustavuutensa takia. Ja mikä parasta synteettinen materiaali ei ota nokkiinsa kosteudesta, joten tämän didgeridoon voi huoletta ottaa mukaan mihin tahansa ja kuljettaa jopa pienessä sateessa.

Didgeridoon suuaukko on mielestäni hieman liian iso. Saadakseni sen tiiviisti huuliani vasten on sitä painettava sen verran kovaa, että ennemmin tai myöhemmin soittaminen muuttuu epämukavaksi. Helppo ratkaisu on hankkia kimpale mehiläisvahaa ja muotoilla siitä sopivan kokoinen (pienempi) suukappale. Didgeridoon pinta on sopivan epätasainen, jotta mehiläisvaha pysyy kunnolla kiinni.

Vaikka soitin ei olekaan kovin massiivinen, sen harmoniat saa hyvin esille. Ne soivat varsin kirkkaasti, joskaan eivät kovin voimakkaasti. Ääni syttyy helposti ja sitä on kesyt pitää yllä. Soittaminen vaatii kyllä ilmaa, mutta määrä on kohtuullinen.

Ensimmäiseksi didgeridooksi ja/tai reissusoittimeksi tämä kyseinen puhallin on erinomainen. Sen tyylikäs maalaus, helppo materiaali, helpposoittoisuus ja keveys ovat tämän soittimen ehdottomia vahvuuksia.

This is essentially just a painted plastic tube, with a mouthpiece suitable for playing didgeridoo. It looks and plays very nicely, and it requiers alot less effort / air preassure to play than a real eucalyptus didgeridoo, which I would say makes learning circular breathing much easier.

It's not the strongest thing in the world, mine develeped a crack from the mouthpiece at somepoint when I was traveling with it but a couple of turns of simple pvc electrical tape fixed it up nicely.

As with other plastic versions of old traditional instruments this does thing have a sence of "fake" in it, but if you can live with that then good on you! When playing the streets in europe I occasionally encountered some Aussie tourist complaining it wasn't a real didgeridoo, but hey?