En olisi uskonut, että Harley-Benton (tai muu vastaava halpamerkki) kitarapedaalien sähkönsyötössä olisi muuta kuin potentiaalinen katastrofi, mutta kerrankin sai yllättyä positiivisesti. :) Sekä tietenkin säpsähtää samalla "luonnottoman alhaista" kohinatasoa, jonka myötä pessimistinä kuvitteli audiosignaaliketjun tai virransyötön olevan jostain kohtaa poikki - kunnes ensimmäiset sävelet mojahtivat ulos itse äänilähteestä - noniin! Vanhoilla muuntajaratkaisuillani tilanne oli vallan toinen vaikka OneSpotia ja valmistajien omia löytyikin pläjästä.
Vaikeaa sanoa, miten kauan HB:n PP-Jr. kestää käyttöä - välttämättä en tien päälle sellaisenaan ottaisi ilman ensin nk. idioottivarman pedaalilaudan värkkäämistä. Studioon kuitenkin mitä erinomaisin hankinta, kunhan ottaa huomioon (milli)ampeerimäärät jota käytössä olevat pedaalit tarvitsevat + laskee tarkkaan, riittääkö PowerPlant Jr:n hööki käyttötarkoitukseen.
Tämä tulee ottaa huomioon juuri siitä syystä, että varsinkin järeämmät 9V DC:tä käyttävät digipedaalit saattavat imaista milliampeereina roimasti enemmän kuin mitä PowerPlant Jr.:llä on antaa per liitäntä - edes kahteen virransyöttölähtöön Y-haaroitettuna, jollaiseen käyttöön myöskin oma DC-kaapeli tulee mukana.
Syy siihen, miksi ostin yhteensä kolme samanlaista kappaletta juuri tätä mallia enkä esim. Harley-Bentonin 10:llä virransyötöllä varustettua isompaa mötköä, on että isommissa virransyöttömalleissa ei tuotekuvauksen mukaan ole "isolated socket"-ratkaisua, toisin kuin tässä. Kannattaa tsekata lisää em. aiheesta jos rakentelee isompaa pedalboardia ja haluaa välttää liiat kohinat ym. häiriöt. Halpaa ja hyvää. Kiitos! Cheers!
