Aivan ensiksi: onnittelut Thomann & Harley Benton! Tämä kitara on aivan oikeutetusti edeltävien arvostelujen viitostähtien arvoinen.
Sain odottaa kitaraani melkein pari kuukautta, mutta näinhän siinä vain joskus käy, kun menee itse tilaamaan ei-oota. Arvioitu toimitusaikataulu piti kuitenkin loppuun asti, ja kitara saapui kuuden päivän kuluttua Thomannilta lähtemisen jälkeen hyvin pakattuna ja pehmustettuna vailla kuljetusvaurioita.
Ensivaikutelma paketin avaamisen jälkeen oli mykistävä - mikä väri, mitkä muodot! Tehdasvire oli hieman sinnepäin, mutta Groverin virittimet tekivät kymppi-D-Addarioiden virittämisen tosi helpoksi. Mukana tuli myös kolme kuusiokoloavainta sekä vibrakampi. Kampi lähti ruuvautumaan kierteisiinsä ihan mallikkaasti, kun vain uskalsi käyttää hieman enemmän voimaa. Rungon takalokerosta voisi kyllä hieman kiristää kolmea tremolojousta, jottei kelluva talla olisi ihan niin herkkä.
Kitara on ihmeen kevyt, leveällä olkanauhalla ei tämän kannattelemisessa pitäisi olla ongelmia. Aluksi arvelutti paksuhkon kaulan liittyminen siroon runkoon ja kokonaisuuden pysyminen sylissä istualtaan, mutta tässäkään soittoasennossa ei ilmene mitään epätasapainoa. Lattiaständi saattaa tosin mennä uusiksi, koska Thomann-telineeni yksi pehmustettu tukisakara lähentelee pahasti toista kitaran potikoista.
Kielten korkeus oli aavistuksen verran korkealla, joten tsekkasin ensin kaulan suoruuden. Kaularautaa pitikin hieman ruuvata, tällä kaula suoristui aika helposti ja kielet laskeutuivat mukavan matalalle ilman ylimääräisiä särinöitä. Intonaatiokin on oletuksena aika hyvä, mutta tarkistanpa sen kuitenkin seuraavassa kielenvaihto-operaatiossa. Muovinen(?) kielisilta kaipaa tosin hieman lisäviilausta slotteihinsa, jotta ensimmäiseltäkin nauhalta saisi vireen kohdalleen. Yleistä rämpyttelyä tai sooloilua ylänauhoilta tämä ei haittaa. Viilaushomma menee todo-listalle odottamaan rauhassa seuraavaa kitarakorjaamovisiittiä.
Otelaudan nauhat ovat mainiosti viimeisteltyjä. Yhtään nauhanpäätä ei ole terävänä törröttämässä, ja valtaosa nauhoista on jo valmiiksi todella sileitä eikä niissä ole tehdaslommojakaan. Otelauta on ehkä harvinaisenkin litteä, siinä ei ole paljonkaan kaarevuutta otelaudassa ja se muistuttaa tältä osin pikemminkin klassista kitaraa kuin sähköisiä sukulaisiaan. Minua asia ei todellakaan häiritse, tällä pystyy meikäläinenkin sunnuntaikitaristi suorittamaan tavallista nopeampia sooloja sekä sujuvampia sormivibratoja.
Potikat ja kytkimet toimivat pehmeästi ja jämäkästi ilman häiriöääniä tai rutinoita. Mutta minusta on hieman liioittelua, että vaiheenkääntökytkimiä on kaikille kolmelle mikille omansa. Eihän kaikille mikeille ole enää ON/OFF-kytkimiäkään tässä BM-75-mallissa toisin kuin joskus muinoin BM-70:ssa. Mutta ehkä joskus vielä saan modattua tähän kaikki kolme mikkikytkintä mukaan?
Mikit lienevät yksikelaisia Burns-klooneja mutta oikein hyviä sellaisia. Mitään ylimääräisiä pörinöitä en saanut missään asennoissa esiin pikaisella testauksella. Lukuisia erilaisia strato- ja telesoundeja tästä saa helposti ulos. Varsinaiset Brian May-soundit ovat itselläni vielä hakusessa, ja siihenhän tarvitaan jo sopivia efektejäkin kitaran ja vahvistimen väliin.
Summa summarum:
Mikäli kitaran loppuviimeistelyn pienet puutteet eivät haittaa ja edes jonkinlaiset omatoimiset huoltotoimet onnistuvat, niin tässähän on niin kelpo ostos ettei ikinä! Tämä kitara on kyllä sellainen kaunokainen, että siinä silmä lepää perheen kauniimmallakin nuotiokitaristilla. Ei ole kuulemma mitään kiirettä roudata sitä pois vaikkapa nojatuolista, piiloon olohuoneen yleisilmettä pilaamasta!