Hit the Tone! 70-luvun funk basso

HIT THE TONE!
“Jos bassosi ei kuulosta funkilta niin et vain halua sen kuulostavan siltä”

Mutta olen yrittänyt koko elämäni!

On selvää, että tärkein asia ovat sormesi (vaikka toiset väittäisivät muuta). Jos et hallitse funk-tekniikoita (pääasiassa peukku/släppi-tekniikkaa, joka tuottaa funkille ominaisen lyömäsoitinmaisen soundin) niin voit unohtaa Bootsy Collinsilta kuulostamisen. On olemassa kuitenkin temppuja, jotka voivat saada sinut kuulostamaan joltain, joka ainakin tietää Bootsy Collinsin. Tästä artikkelista löydät yleiskatsauksen tarvittavista elementeistä, joita tarvitset funkimpaan bassosoundiin: itse basso, efektipedaalit, bassonupit ja se ikuisuuskysymys, joka vaikuttaa basson soundiin niin funkissa kuin muissakin genreissä: Onko parempi soittaa DI-boxin kautta vai mikittää kaappi/vahvistin?

Mikä tuo kaulastasi roikkuva hirvitys on?

Ei oikotietä: Kun tarvitset voimakkaan ja selkeän soundin, jokainen kuluttamasi pennonen parantaa lopputuotetta. Kun tämä on selvää niin kaikki muu on paljon helpompaa. Ensimmäinen asia, johon kannattaa paneutua on Fender Jazz Bass, joka on yksi maailman monipuolisimmista bassoista ellei monipuolisin. Todisteet? Voit nähdä käytännössä jokaisen genren huippubasisteista Jazz Basso kaulassaan ainakin jossain vaiheessa. Älä kuitenkaan unohda kyseisen mallin Squier-versiota, joka on paljon edullisempi, mutta tarjoaa paljon samanlaisia ominaisuuksia.

Muita funkiin sopivia mehukkaita bassoja ovat esimerkiksi Cort B4 Plus tai Sterling by Music Man S.U.B. Sting Ray. Marcus Miller -brändi ansaitsee erityismaininnan ja kannattaa tutkia sen katalogia tarkkaan jos haluat soittaa funkia tosissaan.

Bassosi on joka tapauksessa oltava monipuolinen, sillä Funk sisältää yleensä muita ala-genrejä Afro-Amerikkalaisesta musiikista, kuten soulista, bluesista ja/tai jazzista. Basson kaulan on myös oltava tarpeeksi vahva, jotta släppitekniikalla soittaminen (lyömällä kieliä puuta vasten) tuottaisi etsimämme soundin.

Olen siis periaatteessa jo Bootsy tähän mennessä, eikö?

Et todellakaan! Me tässä vähän lämmitellään vasta. Jatketaan seuraavaksi yhteen tärkeimmistä elementeistä, mitä tulee funkin soittamiseen släppäämällä: Envelope Controlled Filtterit. Jotkut sanovat niitä suoraan “funk-koneiksi” tai “wah-koneiksi” ja hyvästä syystä. Tämä soundin muunnossysteemi luotiin viime vuosisadan puolivälissä ja sen määrittävät neljä tekijää: Attack, decay, sustain sekä release ja efektien intensiteetti on lähes kokonaan kontrolloitavissasi. Sweep filtteriä kontrolloidaan signaalin volumen ja dynamiikan kautta. Soittaessasi kieltä, attacki nostaa tasoa korkeammalle (hyvin nopeasti maksimiin) ottaen huomioon mitä tulee seuraavaksi kun taas Decay aiheuttaa laskun normaalille tasolle sekä nuotin vibraation ja sustainin luonnolliseksi. Sen jälkeen nuotti feidautuu pois, jota kutsutaan nimellä release.

MXR M 82 Bass on täysin analoginen envelope controlled filtteri ja moni basisti sanookin sen olevan paras. He hehkuttavat sen loistavaa sulautumista soittoherkkyyteesi, kestävyyttä sekä loistavaa monipuolisuutta erilaisten soundien luomisessa.

Aguilar Filter Twin käyttää kahta Equal-filtteriä, jotka kaartavat vastakkaisiin suuntiin: toinen nostaa taajuuksia ja toinen laskee niitä. Tämä tuottaa klassisen kontrastin, joka liitetään yleensä funkiin. Sen helppokäyttöisyys ja laatu tekevät siitä laajalti suositun pedaalin.

Myös nämä kaksi pedaalia ovat tunnettuja kestävyydestään ja soundiltaan sekä laajoista mahdollisuuksistaan: Electro Harmonix Nano Bassballs ja Mooer Bass Sweeper, joita monet basistit pitävät serkuksina.

Bossin pedaalit ansaitsevat erityismaininnan. Erityisesti puhuttaessa funk soundin luomisesta nämä kolme nousevat esiin: SYB-5, GEB-7 ja LMB-3. Viimeisin näistä on syntetisaattori, jonka käyttö vaatii hieman opettelua, mutta antaa bassollesi jotain sellaista, jota muut pedaalit eivät anna, sillä Funk-efekteistä puhuttaessa pienetkin yksityiskohdat ovat tärkeitä. GEB-7 on EQ, joka tässä tapauksessa auttaa meitä vaihtamaan genrestä toiseen silmänräpäyksessä, joka on käytännössä välttämätöntä funkia soitettaessa, kuten jo edellä mainitsimme. LMB-3 taas antaa soundillesi erittäin yksityiskohtaisen grooven eliminoimalla epäsuotuisia volumepiikkejä.

Okei tarvitsenko siis vain hyvän basson ja filter-pedaalin?

Nämä kaksi elementtiä luovat hyvän perustan släppi-tekniikalle, mutta se ei ehkä silti ole tarpeeksi. On siis aika puhua nupeista. Kun on aika vahvistaa sormiesi alla tapahtuva toiminta niin yleensä suositellaan “puhtaiden” vahvistimien käyttöä. Kaksi heti mieleen tulevaa vaihtoehtoa ovat Ampeg SVT-3PRO ja sen isoveli SVT-4. Ampeg onkin monien basistien kehuma brändi, joka tarjoaa hintaluokassaan parhaan yhdistelmän voimaa, suorituskykyä ja joustavuutta. Niitä suositellaan yleensä hard rockiin ja funkiin pääasiassa siksi, että niiden suurin arvo on puhdas voima. Kolmas huomiomme arvoinen Ampeg on V-4B, joka toimii kokonaan putkilla ja joka erottuu edukseen soundinsa laadun ja puhtauden ansiosta.

Toinen loistava vaihtoehto on Aguilar Tone Hammer 500, jonka ovat valinneet mm. George Porter Jr. tai Paul Turner (Jamiroquain basisti). Loppujen lopuksi puhumme nupista, jossa on aito Aguilarin soundi: syvä basso, nyanssirikkaat keskiäänet sekä hyvin makeat ja pehmeät treblet.

Hintahaarukka 500 ja 1 000 euron väliltä tarjoaa myös muita yhtä kiinnostavia vaihtoehtoja, joista valitsimme kolme. Ensimmäinen on Markbass Big Bang, joka on kiinnostava siksi, että siinä on suuri määrä ominaisuuksia pienestä koosta huolimatta. Siitä löytyy mm. Four Band EQ, Efekti loop sekä direct output control levelillä ja EQ-kytkimellä. Lisäksi siitä löytyy AUX-input, kuuloke ulostulo säädöillä sekä VLE- ja VPF-filtereiden pedaalikontrolli sekä paljon muuta.

Sama juttu TC Electronic RH750 kanssa, joka on pieni, mutta erittäin tehokas nuppi, jonka parhaita ominaisuuksia ovat 750 w teho sekä Bass Amp 2.0 vaihtoehto.

Kolmas vaihtoehto tässä hintaluokassa on Fender Bassman 500 Head, joka on 500 w hybridinuppi (kaksi 12AX7 putkea esivahvistimessa) ja joka erottuu joukosta soundinsa voimakkuuden ja lämmön ansiosta.

Päätämme tämän nuppiosion kahteen jokseenkin kalliimpaan vaihtoehtoon, mutta jotka ovat hintansa arvoisia. Ensimmäinen on EBS:n 30. vuosipäivän hedelmä EBS HD-360 30st Anniversary Ed. Siinä on samat ominaisuudet kuin standardilla HD-360:lla lukuunottamatta erilaista designia ja mahdollisuutta valita ominaisuuksia EBS-350:stä esivahvistimessa. Siinä on myös sisäänrakennettu kompressori/limitteri, four-band EQ sekä balansoitu XLR ulostulo. Voimaa koneesta löytyy 360 w verran.

Toinen on 1 600 w tc electronic Blacksmith, joka on suosittu sen tarkan tone-kontrollin ansiosta, jota säädetään semi-parametrisen four-band EQ:n kautta. Muita ominaisuuksia, jotka tekevät Blacksmithista todellisen helmen ovat TubeTone emulaatio, joka antaa sinun luoda minkä tahansa tekstuurin soundiisi sekä SpectraComp säädin, joka tarjoaa erittäin hienovaraisen multi-band kompression.

Okei nyt olen valmis, eikö niin?

Et aivan. Tarvitset vielä tietenkin kaapin nuppisi kaveriksi. Kuten sanoimme aiemmin: Kun hallitsemme pedaalit niin tarvitsemme nupin ja kaapin, jotka tarjoavat pääasiassa voimaa ja kontrastia. On tärkeää, että näiden kahden tekijän välillä on tasapaino: yhdistelmä, joka järisyttää minkä tahansa stadionin perustuksia, mutta tarjoaa hämähäkin seittiäkin ohuemman soundin on hyödytön…

Markbass Standard 104HF-4 Ohm, Glockenklang Take Five Neo , tc
electronic RS210 tai tc electronic RS410 ovat kaappeja, jotka tarjoavat kukin omilla ominaisuuksillaan juuri sitä mitä haluamme: Laatua.

Ikuisuuskysymys: DI vai mikitys?

On ihmisiä, jotka sanovat että DI (Direct Input tai Direct Injection) tai DI-boxin käyttö on elintärkeää, jotta bassosignaali saadaan ulos puhtaana ilman minkään elementin muokkausta. DI-boxin käyttö perustuu siis tasapainottoman sisäänmenosignaalin muuttamiseen tasapainoiseksi ulostulosignaaliksi.

Ihmiset, jotka vannovat bassovahvistimen mikityksen nimeen taas sanovat, että DI-boxilla saatava signaali on melko steriili ja saa basson kuulostamaan köyhältä. Bassonuppien jatkuvan kehityksen myötä yhä useammat haluavat kuitenkin mikittää bassokaapin.

Äänitystilanteessa on kuitenkin kolmaskin melko usein käytetty vaihtoehto: Sekä DI-signaalin että mikitetyn kaapin/vahvistimen signaalin äänittäminen ja niiden sekoittaminen sopivassa suhteessa. Tässä tapauksessa on otettava huomioon näiden kahden signaalin vaihdesuhde. Normaalisti mikrofonin signaali saapuu perille millisekunteja myöhemmin, mikä luo pienen viiveen, joka taas vaikuttaa signaalien päällekkäisyyteen. Tämänkään korjaamiseen ei ole mitään maagista kaavaa vaan sinun täytyy kokeilla ja säätää kunnes saavutat etsimäsi soundin.

Päätelmä

Sanoimme sen jo artikkelin alussa: Tärkein asia ovat sormesi. Se on ensimmäinen käsky, joka pätee niin bassoon kuin muihinkin soittimiin. Jos et osaa släpätä niin älä käytä filttereitä, efektejä, nuppeja tai kaappeja sen korvaamiseen vaan harjoittele niin kauan kunnes saat känsiä sormiisi. Haluaisimme tarjota sinulle oikotien onneen, mutta sellaista ei ole olemassa. Kun olet saavuttanut tämän kunnollisella harjoittelulla, loppu tulee luonnostaan.

Kuten näet, on olemassa monia temppuja, jotka tekevät tietyn soundin saavuttamisesta helpompaa (tässä artikkelissa on esitelty vain muutama niistä, eivätkä ne ole kiveen hakattuja). Puhumme nyt hyvin konkreettisen soundin luomisesta, joten ole kärsivällinen, sillä se tulee viemään aikaa. Hyvä puoli on kuitenkin se, että kaikki riippuu sinusta. On sinusta itsestäsi kiinni tehdä bassosoundistasi niin funkkaava ja groovaava, että sen kuulijat eivät voi istua paikallaan!

Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Näytä kaikki Tommin blogipostaukset