Halusin muuten varsin täyteen ahdettuun pedaalilautaani yhden modulaatiopedaalin, josta saisi aina niin kriittisen koon mutta erityisesti monipuolisuuden suhteen mahdollisimman paljon irti. Toisin sanoen eräänlaisen "sveitsiläisen linkkuveitsen" maailmasta, joka ei muuten ole ollut keskeinen osa työkalupakkiani – vielä! – mutta joka voisi tarjota yllättäviä uusia oivalluksia. En pettynyt, vaikka budjettisyistä tällä kertaa kakkoseksi jäänyt Strymonin Mobius olisikin sisältänyt tiettyjä ominaisuuksia, joita tästä ei löydykään (mutta myös toisin päin!). Ominaisuuksia ja muokattavuutta MD-500:ssa tuntuu itse asiassa olevan enemmän kuin ainakaan toistaiseksi on ollut tarvetta (tai aikaa). Lukuisten valmiiden, usein kieltämättä melko "klassisten" (jonkun mielestä ehkä kuluneiden) perusasetusten intuitiivinen läpikäyminen on jo sinällään hauskaa, mutta parasta onkin mahdollisuus lähteä muokkaamaan ja tweakaamaan niiden pohjalta soundejaan eteenpäin suorastaan tieteellisen tarkasti ja moniulotteisesti – ja vaikka mihin suuntaan.