Vaikka yksi kitarismin suurimmista pioneereista, Eddie Van Halen, ei olekaan enää keskuudessamme, hänen musiikkinsa ja erityislaatuiset ratkaisunsa eivät jää unholaan. Tästä syystä Eddien kultakauden upea ”Frankenstrat” kuuluu valikoimamme korkeimpaan kärkeen! Hänen oma merkkinsä EVH loi tämän mallin tismalleen alkuperäisen näköisenä, ja alkuperäisillä säädöillä (esimerkiksi dummy- kaulamikillä). Pieniä muokkauksia on toki tehty modernin aikamme mukaan, esimerkiksi otelaudan pienellä tweakkaamisella! Nonnih! Eikun Eruptionia soittelemaan!

Jalot kitarat ja boutique- mallit ovat varmasti mukavia egolle ja esittämiselle, mutta hei:  Lepiksen lavalla pärjää varmasti ilman nelinumeroisen summan maksanutta kirvestä! Tällaisessa tilanteessa tarvitsee ehdottomasti Harley Bentonin DC-Junior FAT:tia. Nimen ”FAT” kuvaa kitaran suhteellisen paksua kaulaa. Soitin ei tarvitse mitään muuta, kuin yhden mikin ja volume+ tone- säätimet, jolla saat aikaan tasan tarkkaan yhden soundin (kaksi, jos löydät push-pull potin) ja single- tallan integroidulla peräkappaleella. Nerokas systeemi nerokkaalle kitaralle! Nyt voi taas keskittyä pelkkään soittamiseen!

Tämä on aika outo yksilö, mutta tämä Squier- sarja, josta Super-Sonic on kotoisin, ei kanna ”Paranormal”- nimeä turhaan. Mikäköhän tämänkin runkomuodon inspiraationa on ollut? Firebird? Vasuri Jazzmaster? Eddien Frankenstrat? Hällä väliä! Jos haluat jotain kovin kummallisen näköistä, tämä on kitara sinulle. Hassun ulkomuodon lisäksi kitarassa on tremolo ja kaksi humbuckeria. Kitaran ohuen kaulan (40mm kielisilta) ja lyhyen skaalan (610mm) ansiosta se periaatteessa soittaa itse itseään. Kuka tarvitsee valtavirtaa, kun voi hommata tällaisen vimpaimen?

Telecaster, tuo kaikkien idolisoima upeus, syntyi vuonna 1950, vain 70 vuotta sitten ”Brodcaster”- nimeä kantaen. Ainoa eroavaisuus nyky-telecasteriin on sen nimi. Kitara on muuten prikulleen sama: Kaksi yksikelaista mikrofonia ja metallinen ”tarjotin” (vai miksi sitä voikaan suomeksi kutsua), joka pitelee kielenohjaimia ja tallamikkiä. Meidän 70-juhlavuosiversiomme omaa kaikki vintagemallin ominaisuudet, jopa bakelite pleksin ja melko paksun kaulan. Myös ominaislaatuiset johdotukset ollaan rekonstruoitu- muttei kuitenkaan lisätty soittimeen. Jos haluat tismalleen samanlaiset johdotukset, sinun on valitettavasti käytettävä työkaluja!

Epiphone oli todella ”premium”- tasoinen valmistaja 1950-luvun loppuun, ennen kuin Gibson osti sen vuonna 1957 ja laittoi ”Epiphone”- nimen ”kaukoitä”- mallistojensa etuliitteeksi. Tämä ei kuitenkaan estä Epiphonea rakentamasta loistavia ja huokeahintaisia kitaroita. Les Paul Standard 50s on puhdasverinen goldtop 1950-luvun tyyliin: loistavankuuloisilla humbuckereilla ja LP:n yksityiskohdilla varustettuna. Tämä voisi olla mukava asia heille, jotka ovat häpeilleet Epiphonen kanssa lavalle menemistä. Ei syytä häpeään! Plus hei: Tsekatkaa nyt tuo uusi lapa!