Kitaroita on minulle kertynyt, mutta halusin nyt kokeilla jotain uutta. Netti on pullollaan oppia kitaran säätämisestä ja rakentelusta, joten pakkohan se oli hankkia tämä lähes ilmainen sarja.
Kokoaminen on helpppoa ja opettavaista. Kaikki ruuvinreiät eivät ole kohdillaan (mm. kaulan kiinitys) mutta voihan reiän tapittaa ja tehdä uuden oikeaan kohtaan. Kaulan kiinnitysreikiä en malttanut korjata, joten metallinen aluslevy ei ole ihan keskellä. Kaula on silti tukevasti kohdillaan, joten virhe on lähinnä kosmeettinen, eikä näy etupuolella. Korjaan sen jos alkaa ärsyttää.
Kaulan nauhat tasoitin, pyöristin, kiillotin ja päät viimeistelin. Tuli suorat ja kirkkaat. Lapa sai straton muodon, kun halusin hieman konstailla. Satulan vaihdoin musafasulta ostamaani kympin hintaiseen Fenderin telen satulaan. Otelaudan käsittelin lemonoililla. Kaulan hioin useaan kertaan teräsvillalla ja Birchwoodin tru-oililla silkin sileäksi ja lopulta vielä saman valmistajan tukkivahaa päälle. Villasukalla kiillotusta. Kuivuttuaan viikon kaulasta tuli tooodella hyvä, parempi pinta kuin muissa kitaroissani.
Rungolle annoin saman käsittelyn kuin kaulalle; teräsvillaa ja oljyä ja vahaa. tuli nätti luonnollinen pinta. Puu on pehmeää. Siihen saa kynnelllä painetuksi jäljet jos haluaa. Se ei haittaa, sillä halpa runko saa rauhassa patinoitua ja kulua.
Rungon onkalot vuorasin kuparisella clasohlssonin etanateipillä. Elektroniikan kiinnitys oli helppoa. Kuivattelin rungon vahaa pari päivää ja kasasin kitaran. Jakkilevy on hieman säilyketölkkitavaraa. Sen voisi jo kootessa vaihtaa vakuuttavampaan. Potikat ja kytkin toimivat mukavan jämäkästi ilman rahinoita. Ja soihan se kitara lopulta ihan kitaran tavoin...
Jos hankkii tämän sarjan rakentelun tuoman viihteen vuoksi, niin mikäpä siinä. Kovin hyvää kitaraa et sillä silti saa, vaikka olisit huolellinenkin.
Äänellisesti vaatimaton peli jäi rakentamisen jälkeen syrjään. Kaulasta tuli kuitenkin niin hyvä, että päätin vuoden kuluttua kokeilla pikku parannuksia. Porasin tallalevyyn ja runkoon reiät kielille. Rungon takapintaan Millbrookilta kieliholkit. Kun asensin vielä uudet kunnon kielet läpi rungon, alkoi sointi jo parantua.
Ei ollut ääni silti hyvän kaulan arvoinen. Hieman suttuisen vaimea ja erottelematon. Ei auttanut mikkien säätely.
Niinpä hankin Thomanilta Fenderin Tex-mex mikit, jotka juottelin kiinni potikoihin mikkipaketin ohjeiden mukaan. Yhtä johtoa jouduin jatkamaan. Huomasin, että alkuperäiset rakennussarjan juotokset olivat melko heiveröiset; irtosivat melkein itsestään.
Kitara kasaan. Kuinka voikaan kitaran ääni parantua laakista! Kuin eri kitara. Loistava kaula ja uusista mikeistä kerrassaan mahtavan erotteleva, upea ääni. Kaulamikki kuin luotu jazzin soittoon. Potikat pelittivät hyvin yhteen mikkien kanssa.
Paketin suurin anti on siinä, että voi rauhassa opetella nauhojen hionnan, kaularaudan ja tallan säädön ilman huolta kalliin kitaran tärvelemisestä. Tukkiöljyllä ja -vahalla saa kaulasta paremman kuin mainion ja mikit vaihtamalla voi kitaraa sanoa jo erittäin hyväksi.
Tällä hetkellä soittelen sillä päivittäin. Se on kitara, jota on miellyttävä soittaa niin tuntumansa kuin äänensä puolesta. Se on kitara, jonka voi huoletta ottaa mukaansa ilman, että tarvitsee varjella naarmuilta kallista pintaa. Rakennussarjana kolmen tähden kitara, josta pienellä lisävaivalla ja tex-mex mikeillä saa viiden tähden pelin. Aivan ehdoton hankinta kaikille kitarasankarille.