Hit the Tone! Vierailulla Jack Whiten “autotallissa”

Jack White? Se tyyppi White Stripesista?

Kyllä ja myös useasta muustakin loistavasta bändistä ja projektista (The Upholsterers, The Raconteurs, The Dead Weather, sekä tietenkin mittava sooloura)! Tämä amerikkalainen kitaristi ja laulaja tietää, miten jokaiselle projektille annetaan tiettyä maustetta. Esimerkiksi White Stripesissa hän kehitti genren, joka sekoittaa bluesia ja alkukantaista punkia ja The Raconteursissa hän taas kehittää rouheampaa rokkia. Viimeisimpänä mainittu julkaisi uuden albumin Help Us Strangers (Third Man Records, 2019) viime vuonna, joka on bändin kolmas pitkäsoitto.

White perusti The Raconteursin vuonna 2006 yhdessä Brendan Bensonin, Patrick Keelerin sekä yhden pitkäaikaisen tiimikaverinsa Jack Lawrencen kanssa. Bändin identiteettiin vaikuttavat uudet melodiat, ajattomat riffit, Whiten tavanomainen tyylikkyys sekä rakkaus puhdasta kitararokkia kohtaan pysymällä kuitenkin samalla uskollisena juurilleen. Ja jos puhumme Jack Whitesta niin ymmärrät varmaan, että meidän on keskityttävä kitaroihin sekä erityisesti miehen saavuttamiin kitarasoundeihin.

Help Us Strangers (Third Man Records, 2019)

Ei pelkästään kitarat vaan myös soundit

Koska Whiten varusteet koostuvat pääasiassa vintagesta (joita hän on muokannut enemmän tai vähemmän), tulemme tässä artikkelissa keskittymään siihen, miten saat kitarallasi sen saman ulvovan ja voimakkaan soundin vahvistimilla ja pedaaleilla. Mitä kitaroihin tulee, White on aina käyttänyt monia eri brändejä (Airline, Danelectro, Gibson, Fender…), mutta hänen suurin rakkautensa on sekä sähköiseen että akustiseen kategoriaan sopiva Gretsch. Tämän myyttisen brändin valikoima on hyvin laaja, mutta muutamaa keppiä korostaaksemme on mainittava G6128T-59 VS Duo Jet sekä sen paljon edullisempi serkku G5230T Electromatic Jet. Emme voi myöskään unohtaa kahta tyrmäävää kitaraa, joita White käyttää usein (mutta eri värisinä): G6134T Penguin ja G6118T Anniversary. Varo ettet kuolaa näppäimistöllesi.

White ei kuitenkaan siis käytä vain Gretschia vaan hänellä on suuri kokoelma kauniita kitaroita, joista yksi erityisen hyvin erottuva on Fender Highway One Telecaster Bigsby-kammella, jonka hän muokkasi itse maalaamalla kaikki rautaosat (ml. Bigsby) valkoisiksi ja vaihtamalla kaulamikin T.V. Jones Filtertroniin. Tätä lähimpänä kaupassamme oleva kitara on Fender Vintera 60s Tele Bigsby 3-SB, johon voit aina vaihtaa TV Jones mikin. ?

White rakastaa myös akustisia kitaroitaan. Gretschilta hän suosii Falcon Rancheria, joka tarjoaa rikkaita matalampia sävyjä sekä klassista ja kaunista Gibson Hummingbirdia.

Molemmat niistä ovat jumbokitaroita, mutta Jack suosii kaiken kokoisia ja mallisia kitaroita mukaanlukien tätä Gretsch G9531E Style 3 Grand Concertia:

Pistä myös muita vinkkejä tulemaan kiitos!

Fender 65 Twin Reverb

Okei puhutaanpa seuraavaksi vahvistimista. White Stripesissa Jack käytti usein 60-luvun puolivälin Sears Silvertone 1485 putkinuppia ja 6×10 Silvertone speaker cab comboa (yhdistelmää, johon ei usein törmää näinä päivinä). Puhutaanpa siis joistakin vahvistimista, jotka ovat hieman helpommin saatavana.

Yllä oleva helmi on Fender 65 Twin Reverb, joka on vuoden 1965 uusintaversio ja joka erottuu joukosta uhkaavalla, täyteläisellä ja syvällä reverbillä. Tämä vahvistin on myös erityisen tärkeä tavoitettamme ajatellen yrittäessämme emuloida Whiten soundia, sillä se tarjoaa loistavan tonen tiettyjen pedaalien läpi soitettaessa. Ja voi miten tarvitsemmekaan pedaaleja kuulostaaksemme Jack Whitelta! Toinen puhdas Jack White elementti on se, kuinka helppoa kyseistä vahvistinta on käyttää: Vain volume ja pari muuta potikkaa. Loppu riippuukin sitten sinusta itsestäsi. 65 Twin Reverbillä on kaksi serkkua, joita ei sovi unohtaa: 68 Custom Vibrolux Reverb ja Fender 68 Custom Deluxe Reverb, joista kumpikaan ei tule pettämään sinua.

Jatketaan hetki vahvistimilla ja Fenderillä, sillä Hot Rod Deluxe IV on myös yksi Whiten suosikeista. Hot Rod sarja syntyi 90-luvun puolivälissä kun tukkametalli alkoi himmetä ja suuri osa 50-, 60– ja 70-luvun soundeista teki comebackin. Hot Rodit sisällyttivät overdriven ja särön klassiseen Fenderin soundiin, joka oli/on aina puhtaampi kuin mikään muu. Tämä uusi ala teki Fenderin soundista monipuolisemman, joka ottaa huomioon myös hienovaraiset ja tärkeät yksityiskohdat.  

Fender Hot Rod Deluxe IV

Päätämme vahvistinosion kahteen todelliseen jalokiveen. Yllä vasemmalla hyvät naiset ja herrat näette Fender Blues Deluxe Reissuen. Vaikka sillä voi soittaa kovaa (on suositeltavaa olla nostamatta volumea yli kakkosen jos jollain rakennuksessasi asuvista ihmisistä on sydänvaivoja), sen samettinen soundi pääsee silti läpi. Oikealla taas näette Fender George Benson Twin Reverbin, joka on majesteettinen putkivahvistin ja erottuu soundinsa selkeydellä. Tässäkin on sellainen kaksikko, joka ei petä!

Tarvitsen siis vain hyvän vahvistimen. Sitten?

Siitä on hyötyä, mutta pelkään pahoin, että tarvitset myös muuta. Nimittäin aikamoisen pinon efektipedaaleja. Annamme seuraavaksi kuitenkin muutaman tärkeän vinkin, joilla pääset pitkälle. Neljä yllä olevaa pedaalia ovat olennaisia Jack Whiten kumppaneita. Hän vihaa älypuhelimen kaltaisia laitteita (pätevistä syistä), mutta hän todellakin rakastaa erilaisia pedaaleja.

Yksi hänen soundinsa tunnusomaisimmista piirteistä on särön käyttö. Vasemmassa yläkulmassa oleva pedaali on oikea distortion-pedaalien aatelinen: Electro Harmonixin Little Big Muff Pi. Se tarjoaa runsaasti särön nyansseja (jostain hyvin pehmeästä hyvin säädylliseen ja kunnon moottorisahaan) sekä loistavan soundin ekvalisointikapasiteetin.

Oikeassa yläkulmassa on synonyymi Whiten soundille: Digitech Whammy. Hän käyttää tätä pedaalia mm. biisissä  Seven Nation Army saadakseen kitaransa kuulostamaan bassolta kaikki oktaavit alas säädettynä.

Vasemmassa alakulmassa olevaa Dunlop Germanium Fuzz Face Mini Rediä käyttävät monet garage- ja metallibändit sen vintagemaisen fuzzin takia ja se yhdistyy loistavasti muihin pedaaleihin.

Oikeassa alakulmassa meillä on toinen fuzz: Z.Vex Woolly Mammoth Vexter. Se tarjoaa voimakkaan särön sekä helposti kontrolloitavat alataajuudet.

Yksi pedaali, jota White on käyttänyt usein niin The Dead Weatherissa kuin The Raconteursissakin on Electro Harmonixin Nano Bassballs. Se on surround filter, joka tuottaa uniikkeja soundeja (tässä esimerkkibiisi) ja lisäksi sen distortion switch saa harmoniat tulvimaan nyansseja.

Myös toinen Electro Harmonixin pedaali Micro POG on Whiten tiheässä käytössä. Se antaa pientä lisäpölyä kitaran soundiin. White tapasi käyttää sitä White Stripesissa, jossa minimalistinen kitara-rumpu-duo tarvitsi kaikenlaisia temppuja joko muhkeuttamaan tai kirkastamaan soundia tai molempia samanaikaisesti. Pedaalista on nyt myös saatavana nanoversio, jonka voit nähdä alla olevassa videossa:

Myös tietenkin Bossit mahtuvat hyvin Whiten pedaalilautaan ja yksi luotettavimmista kitarapedaaleista ei voi puuttua. Boss CS-3 Compression Sustainer on itsestäänselvä pedaali ja kompressori, joka ei toimiessaan (kompressoimalla vahvimpia signaaleja ja nostamalla heikoimpia) muuta alkuperäisen soundin laatua lähes lainkaan. Niin intensiivisessä (joskus hyvin aggressiivisessakin) musiikissa kuin The Raconteurs, sopivan kompressorin käyttö on elintärkeää. Oikealla oleva pedaali taas on TU-3, joka on markkinoiden yksi tarkimmista ja intuitiivisimmista kromaattisista virittimistä.

Tarvitsenko vielä muitakin pedaaleja?

Et ehkä välttämättä tarvitse niitä, mutta on vielä neljä pedaalia varmuuden vuoksi. Aloitetaan MXR Micro Amp M133 preamplifierista, joka Whitella on yleensä päällä ja joka tuo lisää gainia soundiin. Lisäksi hän soittaa sillä kehitellessään äänenvoimakkuuden dynamiikkaa ja likkejä, jotka ovat miehen kaksi suurta hyvettä kitaristina. Eventide H9 Harmonizer on yksi parhaista signaalin prosessoreista ja sen helppokäyttöisyyden ansiosta siitä on paljon hyötyä soundin prosessoimisessa.

Päätämme tämän katsauksen kahteen herkulliseen kirsikkaan kakun päällä. Ensimmäinen niistä on Voodoo Lab Tremolo, joka tarjoaa autenttisia putkivahvistimen tremolo-soundeja. Tämän mahdollistaa ensisijaisesti samojen polttimoiden ja kennojen rakenteiden käyttö kuin useimmissa klassisissa vahvistimissa. Toinen on Dunlop JD-4S Rotovibe, joka muistuttaa samoista chorus-/vibrato-soundeista, jotka Hendrix teki tunnetuksi. Se on hyvin monipuolinen efekti sen helposti hallittavien säätimien ansiosta eikä se voisi olla komeampi. Katso alla oleva video niin tiedät mitä tarkoitamme:

Vielä viimeinen yksityiskohta

Jack White sanoo aina käyttävänsä paksuja plektroja iskeäkseen kieliä voimalla ja hän pitää erityisesti mustasta väristä. Kuvassa olevat plektrat ovat 1,38 mm paksuja Dunlop Jim Root Custom Nailonplektroja. Hän ei suosi mitään tiettyä brändiä, mutta sanoi käyttävänsä teininä ghs:n kieliä, koska ne valmistettiin hänen kotiosavaltiossaan Michiganissa.

Päätelmä

Vain muutama artisti tarjoaa yhtä monta oppituntia kuin Jack White, mitä tulee hittibiisien tekemiseen unohtumattomilla soundeilla. Ensimmäinen oppimistamme asioista on se, että kaikki on kiinni valtaisasta omistautumisesta, jota White antaa lajilleen sekä erityisesti kitaralleen. On helppoa vedota lahjakkuuteen (jota hänellä on, kuten monella muullakin), mutta sen takana on tuhansia tunteja kitaran ominaisuuksien opettelua, eri mallien testaamista, mikä sopii mihinkin vs. mitä mielessäsi liikkuu, miten sovittaa se tiettyyn vahvistimeen ja mitä pedaaleja käyttää. Lue mikä tahansa hänen haastatteluistaan niin tajuat, että vaikka lahjakkuus auttaa niin 99 % menestymisestä riippuu sinusta eli harjoiteltavissa olevasta ominaisuudesta nimeltä omistautuminen.

Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Näytä kaikki Tommin blogipostaukset