Hit The Tone – My Bloody Valentine & AKAI Samplerit

Hit The Tone – My Bloody Valentine & AKAI Samplerit

My Bloody kuka?

No My Bloody Valentine! Nyt puhutaan kuitenkin yhdestä viimeisten 30 vuoden ikonisimmista bändeistä ja yhdestä mahtavimmasta virstanpylväsalbumista shoegaze -genressä: Loveless (Creation, 1991). Kyllä: Shoegaze, genre, joka nousi Iso-Britanniassa 80-luvun lopulla ja jonka tunnusmerkkeihin kuului noise rockin ja dream popin sekoittaminen: takkuisten kitaroiden vallit sekä kierto, joiden päälle melodiat rakentuivat melankolisina tarinoina tai suoraviivaisina ja surullisina lyriikoina.

Genren nimi tulee siitä, että kitaristit katsoivat soittaessaan omia kenkiään (tai pikemminkin kitarapedaaleitaan) eivätkä yleisöään. Ride, Slowdive, Lush, The Boo Radleys tai Pale Saints ovat genren eräitä suurimpia edustajia unohtamatta bändiä, jota käsittelemme tässä artikkelissa: Kvartettia Dublinista, jota johti nerokas Kevin Shields.


Ymmärrän, mutta miksi tämä bändi on niin tärkeä?

Helmikuussa 1989, vuosi merkittävän albumin Isn’t anything (Creation, 1988) julkaisun jälkeen My Bloody Valentine meni äänittämään toisen albuminsa Blackwing Studioon Lontoon Southwarkiin. Ja loppu onkin historiaa. Vain muutamaa albumia pulaarimusiikin sukupuussa yhdistää niin ongelmallinen luomisprosessi myöhempinä vuosikymmeninä kuin Lovelessin tekemisessä. Bändin johtaja Kevin Shields halusi luoda suoraanuuden soundin” ja levyn äänittäminen kesti lopulta kaksi vuotta. Bändi vaihtoi studiota useita kertoja levyttämisen aikana, palkkasi ja erotti ääniteknikoita (yhteensä 16 ihmistä osallistui levyn tekoon) ja oli vain viikon päässä siitä, että Creation, yksi Englannin sen ajan suurimmista vaihtoehtoisen musiikin levy-yhtiöistä, joutuisi konkurssiin.

Mutta tulokset olivat kuitenkin vaivan arvoisia. Vaikka levy ei ollut bestseller, kriitikot toivottivat sen lämpimästi tervetulleeksi ja nyt 27 vuotta myöhemmin tämä My Bloody Valentinen toinen albumi on yksi kaikkien aikojen parhaimmista albumeista. Tällä levyllä kitarat kirkuvat kovempaa ja melodiat hohtavat kirkkaampina kuin kenelläkään. Bändi näytti omalla tavallaan, että kitaramusiikissa on mahdollista tehdä vielä jotain modernia.

Eräs viimeinen, mutta merkittävä yksityiskohta: Kevin Shields odotti bändinsä kanssa 22 vuotta ennen seuraavan albumin julkaisua! Syy? Kevin sanoi, ettei hän halunnut julkaista mitään huonompaa kuin Loveless


Miten se tehtiin?

Tiedetään, tiedetään: Odotit että nyt puhutaan kitaroista. Aina kun Lovelessista puhutaan niin analysoidaan kitaroiden käsittelyä, mutta moni unohtaa tärkeän elementin kyseisen levyn äänityksessä: samplereiden käytön.

Rumpali Colm Ó Cíosóig ei ollut läsnä suurimmassa osassa prosessia (hän soitti vain kahdella kappaleellaOnly Shallow ja Touched, joten loput rumpuraidat piti sämplätä. Tähän Kevin Shields käytti AKAI S1000 sampleria, joka on digitaalinen 16 bittinen / 44,1 kHz stereo sampleri ja yksi ensimmäisistä 16-bittisistä samplereista ammattilaiskategoriassa. Sen suurin etu oli sen monipuolisuus leikkaamisessa, liittämisessä, vuorottelussa ja korkealaatuisten looppien asemoinnissa.

Alan Moulder, teknikko jonka kanssa Shields työskenteli eniten, sanoo: “Sämpläys oli meille tuntematonta. Osasimme juuri ja juuri käyttää S1000:tta, joten työskentely oli jatkuvaa tutkimista ja oppimista. Joskus kuulimme soundien leikkautuvan ja miksautuvan tahtomattamme ja nyt tiedämme miksi: Me käytimme polyfoniaa väärin. Muistan miten emme tienneet kuinka korjaisimme asian, mutta Kevin rakastui joihinkin niistä soundeista ja löysi niille tilaa levyllä.”


Ymmärrän, mutta miten teen sen kotona?

Ellet löydä AKAI S1000 sampleria joltain kirpputorilta, se voi olla vaikeaa, sillä AKAI lopetti sen valmistamisen jo vuonna 1993. Onneksi tämä japanilainen firma on jatkanut todella korkealaatuisten samplereiden valmistamista erilaisiin budjetteihin sopiviksi: Niistä paras on varmasti MPX8:n paranneltu versio MPX16, jolla voi soittaa ja äänittää WAV-tiedostoja SD-korteille. Samplereiden triggeröintiin on pari vaihtoehtoa: suoraan padeista (MPC tyyppi) tai ulkoisesta MIDI-ohjaimesta, USB:n kautta tai standardeista MIDI-inputeista. Tämä tarkoittaa sitä, että MPX16 voi triggeröidä soundeja tai klippejä ja sitä voi käyttää samanaikaisesti pad-pohjaisena.

Kuten sen edeltäjä, tämä sampleri tallentaa ääntä 16 bit/44,1 kHz muodossa sen 1/4 tuuman inputeilla tai mukana tulevalla stereomikrofonilla, jonka jälkeen ne tallennetaan suoraan SD-kortille. Toinen vaihtoehto on määrittää klippejä jokaiselle padille ja säätää niitä yksitellen.

Muita laitteen ominaisuuksia ovat LCD-näyttö ja taustavaloilla varustetut padit, se toimii USB-kaapelin tai muuntajan kautta (tulevat mukana), voit ladata soundeja SD-kortilla/-kortille eli käyttää sampleria itseään kortinlukijana. Akai tarjoaa käyttäjille myös ohjelman, jolla sampleria voidaan käyttää. Tässä esimerkki, mitä kaikkea muutamalla samplella voi esittää:


Onko muita vaihtoehtoja?

Muiltakin brändeiltä löytyy vastaavia samplereita. Aloitetaan kalleimmasta ja laskeudutaan hintaportaita alas:

Yli 1000 eurolla meillä on kaksi pääkandidaattia:
Erinomainen Pioneer Toraiz SP-16  ja Elektron Octatrack MKII:

Keskihintaisesta luokasta (400 – 500 euroa) löytyy erittäin monipuolinen Roland SP-404A ja Korg Electribe Red:

Alimman budjetin kategoriassa, joka sisältää alle 200 euron samplereita, löytyy hinta-laatu-suhteeltaan todella hyviä yksilöitä: Klassinen Korg Volca Sample ja halvin vaihtoehto Teenage Engineering PO-35 speak 91 eurolla:


Päätelmä

Lovelessin äänitysodysseia opettaa meille pari asiaa: Yksi niistä on, kuten esitimme alussa, se idea, että voit aina luoda jotain uutta perinteisillä työkaluilla vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta.

Toinen tärkeä opetus liittyy teknologian käyttöön: Historiallisesti Lovelessin tekemiseen liittyy vahvasti sähkökitaroilla työskenteleminen ja siksi analogisten instrumenttien käyttö, mutta albumin äänitysprosessin tarkempi tarkastelu paljastaa kuinka tärkeä rooli samplereilla oli sen tuottamisessa ja ainutlaatuisuudessa. My Bloody Valentine ei pelännyt käyttää teknologiaa ymmärtääkseen ideoitaan.

Viimeinen opetus: Ennen kyseistä albumia My Bloody Valentine oli sulavasti eteenpäin kohti lupaavaa uraa liikkuva bändi, mutta se ei riittänyt Kevin Shieldsille. Hän tähtäsi paljon korkeammalle. “Uuden soundin luominen” on yleinen tavoite monelle hyvälle muusikolle ja joka juontaa juurensa seuraavista luonteenpiirteistä: uteliaisuus sekä halu kokeilla ja oppia uutta. Ilman näitä piirteitä rock-musiikkia ei olisi edes olemassa ja ne ovat tärkeitä myös rockin pitämiseksi elossa tuleville sukupolville. 🤘

Author’s gravatar
Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Leave a Reply