Hit The Tone: James Blake & Rolandin perkussiopadit

James Blake? Kuulostaa tutulta…

Tottakai se kuulostaa tutulta. Puhutaan kuitenkin yhdestä aikamme nerosta! Kriitikot ja kuuntelijat ovat laittaneet Jamesin pop, downtempo, dubstep, ambient, R&B, post-dubstep ja soul-kategorioihin vaikka hän ei sovi mihinkään niistä täydellisesti, mutta hänen musiikkinsa ja kannanottonsa ovat lähempänä kahta viimeistä kategoriaa. Tämä britti sanoi kerran, että hän yrittää vain tehdä tavallisia biisejä monimutkaisella teknologialla. Hänen juttunsa on laittaa Portishead, Frank Ocean, D’Angelo, Jamie Lidell, Brian Eno, Antony Hegarty ja Nina Simone tehosekoittimeen ja katsoa mitä tapahtuu. Blake purkaa palapelin ja kokoaa sen uudelleen järjestelemällä palaset eri tavalla ja oudommin. Joku sanoi joskus, että juuri tämä tapa on taiteen määritelmä. Kuulostaa helpolta, eikö?

Itse asiassa ei kuulosta. Kertokaa jotain konkreettista tästä tyypistä!

Kuka tahansa muusikin ystävä on ainakin joskus kuullut James Blaken nimen mainittavan. Hänen nimensä tuli esille ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten kun hän julkaisi ensimmäisen singlensä Air & Lack Thereof (kuuntele biisi TÄSTÄ).

Vuotta myöhemmin James julkaisi ensimmäisen omaa nimeään kantavan albuminsa (2011, Polydor), joka lunasti odotukset: Tällä lontoolaisella, silloin hädin tuskin yli parikymppisellä kaverilla oli ja on neron piirteitä. Toisella albumillaan Overgrown (2013, Polydor) hän voitti maineikkaan Mercury Prize -palkinnon ja vakiinnutti nimensä elektronisen musiikin maailmassa. Tämän jälkeen hän on julkaissut albumin The Colour in Anything (2016, Polydor) ja vasta äskettäin Assume Form (2019, Polydor) tammikuun 18. päivä.

Jo riittää puhe hänen urastaan. Entäpä soundi?

Elektroniset perkussiot ovat aiheuttaneet sanaharkkaa joidenkin ihmisten keskuudessa niiden nousun jälkeen vaikka ne ovat sopeutuneet nopeasti tiettyjen avant-garde tyylien vaatimuksiin. Niiden käyttöä populaarimusiikissa ylenkatsottiin (jopa halveksuttiin) ja jos joku kehtasi käyttää niitä hänet leimattiin oitis mauttomaksi tai pahempaa.

Ollaan kuitenkin rehellisiä: monia sen ajan levyjä ei voi nykyään edes soittaa juuri elektronisten rumpujen takia, koska jotkut niistä kuulostavat hirvittäviltä. Mutta teknologia on kehittynyt ajan kuluessa ja tässä kohtaa eräs englantilainen nero nimeltä James Blake astuu kuvioihin. Hän ei käytä elektronisia perkussiopadeja vain logistisista syistä tai monipuolisuuden takia vaan hän käyttää näitä yhdistelmiä työkaluna ja lisätäkseen erilaisia nyansseja musiikilliseen antiinsa.

Muutos on jättimäinen: naurunaiheesta totaalisen normaaliksi yhdeksi soittimeksi omilla rajoittavilla tekijöillään ja ominaisuuksillaan. Blake ei ole tietenkään ainoa, mutta me viittaamme hänellä musiikillisen liikkeen johtajaan.

Hei kerro jo niistä laitteista! 

James Blake käyttää pääosin Rolandin padeja. Tämä japanilainen brändi, joka on loistava pioneeri kaikessa mikä viittaa elektronisen musiikin instrumentteihin tarjoaa laajan skaalan padeja ammattikäyttöön kohtuullisilla hinnoilla. James on erityisen tottunut käyttämään SPD-osaston padeja ja alla olevassa videossa näemme kuinka hän käyttää SPD-S-padia (ei enää kaupassamme)…

Kruunun jalokivi…

…on kuitenkin toinen malli: tämä Roland SPD-SX…

Mikä tekee tästä mallista niin viihdyttävän? Se kerää kaikkien edeltäjiensä hyvät ominaisuudet ja eliminoi oikeastaan kaikki niiden heikkoudet. Roland kutsuu laitetta nettisivuillaan “täydelliseksi lisävarusteeksi mille tahansa akustiselle tai elektroniselle rumpusetille, perkussiosetille, koskettimille tai tiskijukille.” Huolimatta näistä selvistä mainospuhemaisista sanoista täytyy sanoa, että he ovat täysin oikeassa.

Sanoimme aikaisemmin, että SPD-SX yhdistää kaikki edeltäjiensä hyvät ominaisuudet, mutta se ei ole täysin totta, sillä se vie ne aivan uudelle tasolle: voit triggeröidä lukuisia sampleja yhdellä iskulla ja loopata fraaseja huimalla tarkkuudella. Puhumme soittimesta, joka käyttää viimeisintä teknologiaa ja joka yhdistää monipuolisuuden, käytännöllisyyden, nopeuden sekä tarkkuuden!

“Percussion and Sampling Module” -konsepti (ennennäkemätön padien sommittelu ja herkkyys) tekee SPD-SX:stä uniikin instrumentin. Lisäksi siinä on inputit ulkoisille dual sensoreille/triggereille, kolme multiefetki-yksikköä kahdella reaaliaikaiseen säätelyyn tarkoitetulla potikalla sekä neljä erilaisille efekteille omistettua nappia ja sen Pad Dynamics-indikaattorit raportoivat jokaisen padin tilasta.

Siinä on myös laajennettu USB-toiminto, valaistu LCD-näyttö, järjestely Multi-Pad Samplingin kautta ja voit äänittää sampleja itse mikillä sekä 2 GB sisäinen muisti, joka antaa sinun sämplätä autonomisesti n. 360 minuuttia. Paketti sisältää myös SPD-SX Wave Manager -ohjelman, jolla voit hallita samplekirjastoa.

Tässä videossa voit nähdä 36:25 kohdalla, kuinka rummut pitävät Jamesille seuraa. Komboa käyttää Ben Assiter:

Hienoa! Onko muita vaihtoehtoja? 

Todellakin! SPD-SX maksaa 698 €  ja useimmat Rolandin mallit heiluvat sensaatiomaisen SPD-SX Sampling Pad SE:n (joka maksaa 100 € enemmän) ympärillä. Jos budjettisi on tiukempi niin meillä on hyviä uutisia: myös monia halvempia malleja löytyy!

Ensimmäinen hintaa alentamalla löytyvä kombo on perkussiomallinnus syntetisaattori Clavia Nord Drum 3P, jossa on kuusi kanavaa, multipad, input lisärumpupadille sekä kahdeksan pankin kirjasto, joista jokainen pankki sisältää 50 ohjelmaa.

Samassa hintaluokassa 400 ja 600 € välillä löytyy Yamaha DTX-Multi 12 Drum Pad Bundle tai pelkkä laite Yamaha DTX-Multi 12.

Edullisempia ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja löytyy myös 100 ja 300 € välillä: Alesis Samplepad Pro, Roland SPD::ONE Wav ja Alesis Samplepad 4. Edullisimmasta päästä löytyy Alesis PercPad Percussion Pad 88 eurolla sekä yksi markkinoiden suosituimmista vaihtoehdoista Millenium MD-90 Mobile Drum 99 euron hintaan.

Millenium MD-90 Mobile Drum sisältää 7 rumpupadia dynaamisella herkkyydellä, 265 rumpu- ja perkussiosoundia, 45 rumpusettiä, 5 ohjelmoitavaa rumpusettiä sekä 100 biisi presettiä. Kaikki tämä vain 99 eurolla! Katso laitteen demovideo alta:

Päätelmä

Sanoimme alussa, että elektroniset perkussiot ovat siirtyneet naurunalaisista vekottimista loistaviin musiikintekotyökaluihin. Toisaalta teknologia on kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä ja on fakta että rumpupadeista on tullut ja tulee jatkuvasti monipuolisempia ja musiikkia rikastuttavia laitteita. Mutta taas toisaalta ja ehkä vielä tärkeämpää on prosessi, miten muusikot ovat sulatelleet elektronisten instrumenttien antamia mahdollisuuksia ja vaikuttaneet monipuolisesti omaan artistiseen ilmaukseensa.

James Blake on ehkä paras esimerkki. Tämä loistava populaari- ja avant-garde-musiikin opiskelija ja muusikko lähes syntymästään asti (James on soittanut pianoa 6-vuotiaasta saakka) on näyttänyt, että tekniikka ei ole mitään ilman ihmiselementtiä sen takana. Erinomaisuuden aste, jonka hän on musiikillaan saavuttanut on todiste siitä, että teknologialla tulee aina olemaan paikkansa musiikissa.

Oletko käyttänyt elektronisia rumpupadeja musiikinteossa? Ovatko ne rikastuttaneet sitä? Kerro se meille kommenteissa täällä tai Facebook postauksessa ?

Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Näytä kaikki Tommin blogipostaukset