Haluammeko oikeasti löytää uutta musiikkia?
Muistatko sen tunteen kun kuulit jonkun biisin bändiltä ja tästä bändistä tuli myöhemmin rakas lempibändisi? Se ilo, joka täytti sinut ja tunne, että haluaisit kuunnella biisiä ja bändiä maailman tappiin asti. Voimme muistaa tuon tunteen jopa vuosikymmenten jälkeen, mutta emme jotenkin pysty tuntemaan samanlaista iloa myöhemmin elämässä. Miksi?
Tuleeko meistä yksitoikkoisia täytettyämme 30?
Muistatko kun vanhempasi sanoivat musiikin olevan paljon parempaa ennen kuin tämä nykyinen “moderni älämölö“, josta pidät niin paljon? Arvaa mitä: me tulemme tekemään samoin. Deezerin ja Spotifyn tekemistä kyselyistä on ilmennyt, että saamme “musikaalisen halvauksen” n. 28-30 vuoden iässä, jolloin kuuntelemme yhä uudestaan ja uudestaan musiikkia, jonka löysimme 20-vuotiaina ja välttelemme uusien bändien ja artistien etsimistä.
Kyselyiden tulokset näyttävät, että yksi suurimmista syistä tähän ilmiöön on elämän suuret muutokset. Ihmiset alkavat 30 vuoden iässä asettua aloilleen ja ostavat oman talon, ovat vaativassa työssä ja myös perheen perustaminen saattaa olla ajankohtaista.
Tämä ei kuitenkaan yllättäen ollut suurin syy uuden musiikin blokkaamiseen. Suurin osa Deezerin kyselyyn vastanneista sanoi suurimman syyn olevan se, että uutta musiikkia on vain yksinkertaisesti liikaa tarjolla.
Mutta olen monen genren ja artistin fani!
Tietenkin olet, mutta on mahdollista, että kehitit musikaalisen katalogisi jo nuorena. Kyselyiden tuloksena piikki uuden musiikin löytämisessä on 24-vuotiaana. Tähän ikään mennessä olet tarpeeksi kypsä pitämään mielesi avoinna ja laajentamaan näkökenttääsi, jolloin sinulla on myös energiaa löytää sellaista musiikkia, jota et ole ennen lähestynyt.
Ajattele myös tämän lisäksi tapoja, joita käytit uuden musiikin löytämiseen ennen striimauksen räjähdysmäistä kasvua. Kaikki oli kiinni puskaradiosta ystävien kesken ja keskusteluista internetin foorumeilla ja chateissa. Nämä olivat erilaisia kanavia, jotka jo silloin asettivat filttereitä sinun ja musiikin väliin, jotta löytäisit jotain itsellesi sopivaa helpommin.
Nykyään käsissäsi on koko maailman musiikkikatalogi erilaisten striimauspalveluiden ansiosta: on vain niin paljon musiikkia yhdessä paikassa, että on vaikeaa tietää mistä edes aloittaa. Suoratoistopalveluiden erilaiset soittolistat ja ominaisuudet, kuten “artistit, joista saatat pitää” ovat todella hyödyllisiä, mutta ne voivat rajoittaa sinua jos etsit jotain aivan uutta materiaalia.
On myös kyse tunteista ja nostalgiasta
Musiikki on elämämme soundtrack ja olemme emotionaalisesti kytkettyjä musiikkiin, jota kuuntelimme silloin kun elämässämme tapahtui jotain: erot, romanttiset ihmissuhteet, onnistumiset ja epäonnistumiset elämässä, koulussa, töissä jne.
Tämä puhuu myös puolestaan silloin kun tajuat, että jokaisella sukupolvella on oma “teemabiisinsä“. Esimerkiksi Radioheadin “Creep” on yksi suosituimmista biiseistä 38-vuotiaiden keskuudessa, koska tämä joukko oli “musikaalisesti herkässä tilassa” kun biisi julkaistiin vuonna 1993.
Uusi musiikki = Onnelliset aivot
“The Brain and New Music” kirjan kirjoittaja Valorie Salimpoorin mukaan olemme tottuneet elämässämme rutiiniin. Tästä syystä emme usein koe intensiivisiä tunteita vaan elämme ne musiikin kautta tiettyjen kemikaalien ansiosta, jotka vapautuvat aivoissamme kuunnellessamme tiettyjä biisejä. Myös aivan uusi musiikki voi laukaista tämän prosessin, josta aivomme hyötyvät monella eri tavalla. Se voi auttaa masennuksen hoidossa, tuomaan muistoja takaisin Alzheimerista kärsiville potilaille ja paljon muuta.
Uuden musiikin löytäminen tarkoittaa myös uusien polkujen tutkimista avoissamme: Jostain tietystä genrestä löytyvät erilaiset kuviot ja pohjat imeytyvät aivoihisi ja ne laukaisevat sen tutun tunteen kun kuuntelet jotain, joka on mukavuusalueellasi. Kuunnellessasi aivan uutta musiikkia ja uusia genrejä laajennat tätä sapluunaa, joka taas saa sinut nauttimaan erilaisesta musiikista ensikuulemalta.
On myös hyvä syöttää aivoille musiikkia, jota et ole koskaan kuunnellut ja jota voit analysoida ja käsitellä yksityiskohtaisemmin. Tutkimuksissa on nähty korrelaatiota uusista biiseistä koostetun soittolistan ja aivojen dopamiinitasojen nousun välillä. Sukeltakaamme siis tuntemattomaan!
Tunnetko olevasi “musikaalisesti halvaantunut”? Oletko yrittänyt päästä irti tästä tavasta? Kerro se meille kommenteissa. ?
9 kommentit
Leave a Reply
You are currently viewing a placeholder content from Facebook. To access the actual content, click the button below. Please note that doing so will share data with third-party providers.
More InformationYou are currently viewing a placeholder content from Instagram. To access the actual content, click the button below. Please note that doing so will share data with third-party providers.
More InformationYou are currently viewing a placeholder content from X. To access the actual content, click the button below. Please note that doing so will share data with third-party providers.
More Information
X sanoo:
TOki olen itse löytänyt paljonkin uutta.
Jeejee sanoo:
Olen hyvin hyvin pitkään – lähiaikoinakin pysynyt tietynlaisen kuplan sisällä pienen kehän ympäröimänä, mutta silti on löytynyt harvinaista herkkua sattumalta tai jonkun kautta.
Sattumalta löydetyt menevät syvemmälle, kun siinä ei ole välissä minkänlaisia mielipiteitä ja ennakko odotuksia, jota pääsee näin itse maiskuttelemaan. Onko se uutta jos on mieluisesta genrestä tai sen alagenrestä löytynyt jokin mieleenkiintoinen? Kai se on hyökättävä joskus sinne turvattomaan ja tuntemattomaan löytäen niitä uusia fiiliksiä ja bändejä.
Muistan kun joskus tykkäsin selata tubesta uutta ihan vain ikään kuin nähdäkseni millaista tehdään ja missä mennään, mutta enää se ei kiinnosta.. paitsi sielun “haavoitus mielessä”. Radiota en kuuntele, vaan mielummin pyöritän samaa listaa välillä herkkuja löytäen. Kuka haluaisi luukuttaa biisejä jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa, “ei voi tietää ellei kuuntele” ei niin mutta pointti on selvä.
IS sanoo:
Aina välillä kuitenkin 55-v:kin löytää uutta. Marsheaux, Starcadian, Ladytron ja nyt viimeksi Seabound, joiden Avalost on aivan sairaan hyvä biisi. Mutta se on totta, että uusien biisien löytäminen virkistää.
Spotify on hyvä, kun se tarjoilee erilaisia listoja, ja yllättävän usein sieltä jotakin hyvää uutta (tai “uutta” mutta minulle uutta) löytyy!
Esa Kärkkäinen sanoo:
Aina uutta päin
Onto Sori sanoo:
Olen syntymyt vuonna 92. Jämähdin joskus esiteini iässä hiphop kulttuuriin ja sitä kautta rap musiikkiin. Ensin fanina ja hyvin nopeasti artistina. Vasta joskus 19 – 20 vuotiaana löysin muitakin genrejä kuin rapin, soulin ja funkin. Pikkuhiljaa opin rakastamaan muutakin musiikkia ja edelleen pyrin löytämään kokoajan jotain uutta fiilisteltävää joka on nykyään hyvin helppoa kun streamauspalveluissa on todella laajasti kaikkea vaikkakin moni hyvä vähän undergroundimpi julkaisu uupuu.
Ramirez sanoo:
Itseasiassa nykyään digitaalisesti masteroitu musiikki ja musiikin kuuntelu ei tunnu, eikä herätä tunteita, siinä missä analogisesti tuotetut vanhat vinyylit. Sama elokuvissa. Kokeile ja vertaa dvd/VHS. VHS tietty rca:lla vanhaan vahvistimen kautta ettei soundi mene minkään digipiirien läpi. Ja ei digikaiuttimia. Riittää 2 kanavaa ja soundi menee iholle ja käy tunteisiin. Digisoundi ei tunnu elävältä ja siksi vaatii vähintään surroundia ympärilleen?
Jabba sanoo:
Kuulin tästä ilmiöstä jo yli 10 vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja ihmettelin että miten ihmiset pystyvät muka elämään samalla soittolistalla 30 ikävuoden jälkeen. Mutta ei se tosiaan ainakaan näin leipämuusikon näkökulmasta tuo uuden musiikin etsiminen ja omaksuminen ole loppunut sen 30:n rajan ylitettyä (kohta 40), tosin radion kuunteleminen on pudonnut pois lähes täysin jo ennen 25:ttä. Uudet löydökset tulee enimmäkseen kavereiden kautta, työn puolesta tai somesta, kun tulee vastaan jotain mielenkiintoisia ilmiöitä mitä ei valtamedia välttämättä suosi. Kirjastosta on myös aina tarvittaessa pystynyt bongaamaan jotain. Voisin kuvitella, että tuon jämähtämisen lisäksi yksi vahvimmista syistä siirtyä pois radioaalloilta on musiikkimaun kehittyminen. Eipä silti, kyllä pop-musiikinkin puolelta vielä löytyy ihan käyttökelpoista tavaraa, jota sitten ehkä tulee bongattua baareissa tai klubeissa, mutta en sitä niin vapaa-aikanani kuuntele – ja onhan tuo nykypoppi pitkälti aika lyhytikäistä.
Analoginen on aitoa sanoo:
Ikää kohta 40 ja edelleen tulee löydettyä uusia bändejä, artisteja ja innostuu genreistä joita teininä inhosi. Levyjä tulee edelleen osteltua aktiivisesti, ensisijaisesti viinyylinä tai c-kasettina.
Radiot pysyy lähtökohtaisesti kiinni ja streamaus palveluista tulee lähinnä etsittyä uutta musaa. Näistä eniten käytän bandcamppiä ja youtubea. Toki edelleen saan tärppejä myös ystäviltä ja internetin forumeilta.
Minun on vähän vaikea ymmärtää niitä ihmisiä, jotka kuuntelevat noin 10 bändiä läpi elämän, mutta kukin tavallaan.
Aisha sanoo:
Valitettavasti oikeasti hyvä musiikki ei päädy radiosoittoon ja jää myös Spotify soittolistojen ulkopuolelle. Tästä hyvä esimerkki on Waltari yhtyeen musiikki, joka ei soi radiossa eikä ole millään musiikin suoratoiston soittolistoilla.
Musiikkibisnes on raadollista. Mediassa puhutaan paljon erilaisuudesta ja sen arvostamisesta, mutta musiikkibisneksessä asiat ovat aivan toisin. Jos yhtye tekee vähänkin omanlaatuista ja rajoja rikkovaa musiikkia, niin se ei missään nimessä päädy suuren yleisön kuultavaksi radioon, koska se ei ole kaupallista paskaa !