Frederikin vierailu #3 – Thomannin kulissien takana

Frederikin vierailu #3 – Thomannin kulissien takana

Muusikko- ja katusoittajaystävämme Frederik ei vain millään saa tarpeekseen kaupastamme ja sen henkilökunnasta Treppendorfissa. Tämä Madagaskarilla syntynyt tanskalainen teki aloitteen kirjoittaa inspiroivan tarinan aiemmin tänä vuonna tapahtuneesta toisesta Treppendorfin visiitistä ja olimmekin otettuja kun hän tuli vieraaksemme kolmannen kerran. Tällä kertaa hän sai täyden kulissien takana -kierroksen ja kappas, hän kirjoitti taas kerran kokemuksestaan. Toivomme, että nautit hänen kirjoituksestaan ?

 

Frederik Konradsen on täysipäiväinen muusikko, katusoittaja, musiikinopettaja sekä teatterinäyttelijä kuka kiertää maailmaa levittäen hymyjä laulujensa ja positiivisen asenteensa kautta.

☮?❤


Tällä kertaa sain tavata koko Thomann perheen ja kurkata Thomann Townin verhon taakse sekä selvittää mitä kaikkea Euroopan suurin musiikkikauppa pitää sisällään.

Kun saavuin paikalle minua odotti tuttu näky: markkinointiosaston Charles, Thomann Ranskan yhteyksien johtaja. Muutaman kulttuurillisen rituaaliposkipusun ja “Je m’appelle Frederik” jälkeen hän kysyi minulta: “Noniin, missäs se kameramies on?” Tehdäksemme lyhyestä tarinasta vielä lyhyemmän, sanoin: “Ei oo tulossa”. Ja teinkin Charlesista vapaaehtoisen hommaan.

Rambo?

Jatkoimme tietä pitkin ja menimme ensimmäiseen varastoon. Se oli massiivinen ja odotinkin, että John McClane ohittaisi meidät liukuhihnalla valmiina vetämään pahiksia turpaan. Siisteistä tyypeistä tulikin mieleen: Näin jatkuvasti puolialastomia pin-up poikia julisteissa, joita oli ripustettu joillekin työpisteille. Hyvä sukupuolitasa-arvon osoitus minun mielestäni. Hyvä tytöt! Ja pojat myös.

Juuri ennen kuin pin-up poikien tuijottaminen alkoi käymään kiusalliseksi, Charles sanoi: “Meidän täytyy varoa trukkeja, ne voivat tappaa sinut”. Kolme ensimmäistä ajatustani olivat, “Miksi he eivät varo minua?”, “Kuinka monta uhria tänä vuonna?” ja “Ei huono hautakivikirjoitus: Jäi trukin alle”. Kysyin uhreista ja vastaus oli nolla.

Tiesin, että varasto työllisti useita robotteja ja odotin innolla tapaavani Terminatorin T-1000 sen turhan yrityksen jälkeen tuhota ihmisten vastarinta.

Ennen sitä törmäsin kuitenkin Johannekseen, kuka tunnetaan myös nimellä Nelson. Hänen vanhempansa eivät osanneet päättää miksi häntä pitäisi kutsua, joten nyrkkitappelun välttämiseksi he päättivät valita molemmat nimet. Se on aiheuttanut hämmennystä Bambergissa ja sen ulkopuolella. Täydellinen esimerkki Bruce Wayne syndroomasta. Onko olemassa yksi vai kaksi ihmistä? Juuri niin kuin Bruce Wayne ja Batman, Johannes ja Nelson ovat kuin ovatkin sama henkilö! Vai onko se henkilöt? Näetkö, nyt minäkin olen sekaisin!

Johannes on minun “brother from another mother” ja hän soittaa tietenkin myös musiikkia. Täytyy olla inspiroivaa olla kaikkien niiden soittimien ympäröimänä koko päivän joka päivä. Sitä pukeutuuko Johannes viittaan ja taisteleeko hän rikollisuutta vastaan Bambergin yössä, en kommentoi.

Johannes, Nelson, Freddy

Lopultakin robotteja!

Ensimmäinen robotti, jonka tapasin yritti tappaa minut. Tuotan juuri itse kalenteria kuvista, joissa hengaan robottien kanssa, Chippendale tyyliin. Näen automaattisen liukuhihnan, jossa on jalanjälkiä ja se on ainut merkki mitä tarvitsen. Otan paitani pois, annan kamerani Charlesille ja ennen kuin hän saa sanottua: “Saatat kuolla”, nousen hihnalle ja se hullu laite käynnistyy. Muutamassa nanosekunnissa olen pakattu, suljettu ja merkitty lähetettäväksi Hollantiin tyypille nimeltä Gert.

Onneksi Charles, tämä markkinointipomo, pro bono kameramies ja nyt myös henkilökohtainen sankarini Nelsonin ja Batmanin vierellä, etsii huutavan ja pomppivan pahvilaatikon ja pelastaa päivän.

Myöhemmin näen kyltin, jossa varoitetaan tällaisesta tilanteesta. Se ei vain ollut osoitettu minulle henkilökohtaisesti…

Lisää robotteja, mutta tällä kertaa pidän etäisyyttä. Sen edessä on turva-aita ja mietin onko se sitä varten, että minä pysyisin poissa robotin kimpusta vai se minun. Edellisen kohtaamisen jälkeen minulla on epäilykseni.

Siirryimme Kansainväliselle Puhelinosastolle, joka on Googlen ja Woodstockin risteymä. Enkä nyt tarkoita autonomisia kulkuneuvoja sekoitettuna vahvaan annokseen happoa. Se on enemmänkin nuori dynaaminen tiimi hyvillä viboilla ja kitara jokaisessa työpisteessä. Olen myös varma, että esimiestä voi kutsua “jäbäksi”.

Siitä puheenollen, tapasin heidän esimiehiään ja minulle tarjottiin heti töitä. Tanska kun on vain 28 asukkaan maa ja joista kaikki jostain kumman syystä soittavat jotakin soitinta ja ostavat soittimensa netistä – Kesyttämättömät markkinat siis. Ja Thomann tarvitsee tyypin vastaamaan sähköposteihin niille muille 27 tyypille. Se olisi kyllä mahtavaa, mutta ainoa ongelma on se, että minun pitäisi tulla töihin joka päivä ja asua ikäänkuin maalla. Koska vietin nuoruuteni maalla, säästän sen eläkkeelle. Joten ehkä n. 30 vuoden päästä saatan ilmestyä tänne ja sanoa: “Olen se tyyppi, jolle tarjositte kerran töitä, löytyisikö keikkaa?” Ja minua tervehtisi vain se T-1000 sanomalla: “Sori, sen paikan on jo täyttänyt kolmas serkkuni T-1003”.

Joten kaikki te ketkä puhutte tai ette puhu Tanskaa, täällä on paikka auki ja tulisit liittymään nuoreen ja energiseen yhteisöön. Moni työntekijöistä asuu Bambergissa, joka sijaitsee 20 minuutin ajomatkan päässä Thomannin Treppendorfin kampuksesta ja jossa Thomannin henkilökunta rokkaa varmasti.

??

Yritämme etsiä Herra (Hans) Thomannia, mutta hän on poissa toimistosta. Minulla on mahdollisuus istua hänen tuolissaan, mutta sitä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä Herra Thomann rikkoi tuolin selkänojan chillaillessaan. Se on sekä hauska että häiritsevä fakta. On kiva tietää, että Euroopan menestyneimmän musiikkikaupan pomo ja Vapaan Maailman johtaja voi rentoutua tarpeeksi rikkoakseen tuoleja. Samaan aikaan on hyvin surullista, että vuoden 2018 tuolivalmistajat eivät pysty tyydyttämään asiakkaidensa tarpeita ja vaatimuksia.

Pysähdymme nopeasti myös elokuvateatterissa, jossa tämän päivän näytöksen julisteessa lukee Terminator 2: Tuomion päivä.

Matkamme jatkuu sairaalaan, joka on suunniteltu ja nimetty siksi, koska täällä korjataan kaikki vahingoittuneet soittimet. Kurkkaamme kitara– ja tuuba huoneisiin ja luulen, että tuubamestari on myös ninja silloin kun hän ei tuubaile. Hänen työkaluseinänsä näyttää hyvin samankaltaiselta kuin mikä löytyy perus omankädenoikeutta jakavan naapurin kellarista.

12 erää varjonyrkkeilyä, jossa hävisin, lyhyt meditaatiohetki rumimmalla sohvalla, jonka oppaani on koskaan nähnyt, kävely Memory Lanella ja sitten sain viimeinkin tavata Herra Thomannin.

Hän on minulle kuin Joulupukki, joten olen hieman häkeltynyt. Niin kuin sinun pitäisikin kun tapaat suuren yrityksen (jossa et työskentele) pomon. Alan yksinkertaisesti puhumaan ja ajattelen, että käytän liikaa sanoja. Koska Herra Thomann – olemalla jalat maassa tallustava kaveri – ei omista henkivartijaa, joka hoitaisi tällaiset tilanteet, hän tekee ainoan oikean asian. Hän tarjoaa minulle ilmaista ruokaa ja ojentaa astian, jossa on voileipiä ja kakkua. Tämän hetken ja kakun tulen muistamaan ikuisesti.

Kun poistun rakennuksesta kakkua viiksissäni, Charles ja minä päätämme skipata koko poskipusurutiinin ja tyydymme vanhaan kunnon kädenpuristukseen.

Tässä oli taas yksi loistava päivä Thomann-kylässä, jossa minulla oli todella hauskaa hengata kaikenlaisten sankareiden ja robottien yms. kanssa

???


Kerro kommenteissa mitä pidit tästä Frederikin Thomannin vierailusta. Oletko itse päässyt vielä käymään Treppendorfissa? ✍

⭐ Tutustu ⭐

Frederikin nettisivuille (klikkaa)

Facebook-sivulle (klikkaa)

YouTube-videoihin (klikkaa)

Author’s gravatar
Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Leave a Reply

MAINOS