Elektronisen musiikin evoluutio – Osa 2/3

Elektronisen musiikin evoluutio – Osa 2/3

Synth Pop & Co.

Kokeellinen elektroninen musiikki jätti jälkensä 1970-lukuun ja eteni huimaa vauhtia musiikin kaupallisilla markkinoilla. Vaikka suuri osa varhaisen elektronisen musiikin esittäjistä tulikin saksankielisestä maailmasta, Englannista muodostui syna- ja elektropopin episentrumi! Tukkatyylit, asenne, törkeät synasoundit ja näiden kaupallisen hyödyn ymmärtäminen loi uudenlaisen symbioosin: Teknologiassa etevistä muusikoista tuli myös eteviä musiikkiteknologeja!

Viehättävä yksityiskohta tuon ajan elektronisessa musiikissa oli, että yhtäkkiä muutkin kuin virtuoosit ja kaiket päivät soittamiseen aikansa käyttäneet ihmiset pystyivät luomaan musiikkia. Tavanomaisemmat kitara- basso- ja rumputaiturit jäivät syntetisaattorien huiman kehityksen hohdon alle! Elettiin aikaa, jolloin ihmiset, jotka oltaisiin ennen mielletty nörteiksi, kipusivat valokeilaan. Heistä ne, joilla oli edes hieman kosketinsoittotaustaa, omasivat suuren etulyöntiaseman.

MIDI standardi ja ensimmäiset kaupalliset tietokoneet

Tietokoneiden ja MIDI-liitäntöjen kehitys nopeutui kulovalkean lailla. Esimerkiksi Commodore 64:n saavuttua markkinoille Karl Steinberg ohjelmoi tälle ensimmäisen sekvensserinsä! Elektronisen musiikin tuottamisen historia nojaa myös vahvasti Atari ST -tietokoneeseen, jossa oli sisäänrakennettu MIDI-liitäntä. MIDI 1.0 ja MIDI:n kontrolliprotokolla oli esitelty yleisölle jo aiemmin vuonna 1982.

Mahdollistettuaan huokealla hinnallaan tavalliselle tallaajallekin syntetisaattorin hankkimisen, Yamaha DX7:n – ensimmäisen digitaalisen syntetisaattorin kehittäminen vuonna 1983 – oli tärkeä osa elektronisen liikkeen voittokulkua. FM-synteesin ansiosta äänen modulaatioita pystyttiin käyttämään soundeissa ja soittamaan kiippareilla ensimmäistä kertaa.

Monet muut tekniset ja teknologiset harppaukset päätyivät muusikoiden ja tuottajien hyppysiin samoihin aikoihin. Niiden avulla soundeja, värejä ja ääniä pystyttiin nivomaan mutkattomasti yhteen sävellyksiä varten. Ja näin he myös tekivät:

Gary Numan – Ensimmäinen synapop-stara

Toukokuussa 1979 kulttiohjelma Top Of The Pops sai vieraakseen häkellyttävän musiikkiesityksen: Elektropopin pioneeri Gary Numan (ja hänen yhtyeensä Tubeway Army) esitti kokonaan elektronisesti tuotetun kappaleensa ’’Are Friends Electric?’’. Tämän ansiosta häntä voisikin kutsua maailman ensimmäiseksi synapop-tähdeksi. Garylla oli punk-tausta ja hän mielsi itsensä epämusikaaliseksi. Miehen omien sanojen mukaan hänen ’’ainoa taitonsa on nivoa ääniä yhteen.’’

Siellä he olivat lavalla sähkökitaran, sähköbasson ja rumpujen kera. Vaikka perinteiset soittimet ovatkin nauhoitteessa vahvasti läsnä, emme voi kiistää, etteikö syntetisaattorien luoma soundimaailma ollut hänen musiikkinsa ominaisin piirre. Esiintymisellään Gary aukaisi kulkuväylän monelle, jotka nykypäivänä mielletään ikoneiksi. Depeche Mode, OMD, Soft Cell ja Human League & Co. olivat hädin tuskin poistuneet treenikseltään tässä vaiheessa. Noin vuoden päästä alkoi heidän provokatiivinen matkansa.

Gary Numan – Are Friends Electric (1979)

YouTube

Lataamalla videon hyväksyt YouTuben tietosuojakäytännön.
Lisätietoja

Lataa video

1980-luvun kupeessa elektropop ja synapop synteettisesti tuotettuine biiseineen vakiintuivat vihdoin sosiaalisesti hyväksyttäväksi tanssimusiikiksi. Bändien piti kuitenkin kilpailla huomattavasti noteeratumpien Rock- ja Punk-yhtyeiden kanssa. Ja se ei helppoa ollutkaan. Esimerkiksi Human Leaguen kokemukset Iggy Pop:in lämppärinä eivät olleet hirveän mieluisia: Heidät buuattiin pois lavalta suuren punkkarien taskuista löytyneen tavarasateen saattelemana!

Tämä Brittiläinen New Wave-yhtyeeksi luokiteltu bändi oli kuitenkin todella innoissaan syntetisaattorien luomista uusista mahdollisuuksista. Punk tuntui olevan hukassa ja he halusivat elvyttää skenen henkeä omalla ’’tee se itse’’-asenteellaan. Tämä kannatti! Vuonna 1981 heidän sinkustaan ’’Don’t You Want Me’’ tuli Englannin myydyin sinkku. Heitä pidetään vieläkin yhtenä tärkeimmistä pioneereista elektronisen popmusiikin saralla.

The Human League – Don’t You Want Me (1981)

YouTube

Lataamalla videon hyväksyt YouTuben tietosuojakäytännön.
Lisätietoja

Lataa video

Vuonna 1980 Depeche Mode niminen yhtye päätyi yleisön tietoisuuteen lämpättyään Fad Gadget bändiä. Tämä brittijengi, niin kuin OMD tai Soft Cell, on yksi tärkeimmistä tapahtumista synapopin maailmassa. Heistä kuoriutui oikea kultakaivos: vuonna 1988 he täyttivät Rose Bowl Stadiumin 70 000:lla katsojalla!

Vuotta myöhemmin nämä New Age sekoilijat julkaisivat Personal Jesus kappaleensa, josta kuoriutui heidän menestynein biisinsä. Heitä kuunneltiin etenkin Yhdysvalloissa, joka on mielenkiintoinen fakta, ottaen huomioon, että bändi ajatteli kappaleen provokatiivisen nimen ja luonteen olevan liikaa amerikkalaisille korville.

Depeche Mode – Personal Jesus (1989)

YouTube

Lataamalla videon hyväksyt YouTuben tietosuojakäytännön.
Lisätietoja

Lataa video

Depeche Moden inspiraatiokseen listanneita ovat muun muassa Detroit Techno yhtye The Bellville Three, mutta siitä lisää ensi kerralla!


Jos elit New Waven vaikutuksen alla, muistatko synapopin maihinnousun? Mitkä bändit ja biisit ovat koskettaneet juuri sinua?


Lue myös:

⚡️ Elektronisen musiikin evoluutio – Osa 1/3 ⚡️

Osa 3/3 tulossa pian!

Author’s gravatar
Tommi aloitti rumpujen soiton 12 vuoden iässä. Hän tykkää myös soittaa "iltanuotiokitaraa" ja nauttii kaikesta musiikista avoimin mielin. Groovaus ja fiilis on Tommille tärkeintä.

Leave a Reply

MAINOS